5.8.-5.9.2022<\/p>\n\n\n\n
Olen noin 20-vuotisen v\u00e4kivaltakiinnostukseni aikana aina silloin t\u00e4ll\u00f6in hankkinut historiallisia lehtikuvia erilaisista vastaan tulleista arkistoista. T\u00e4m\u00e4 pieni kokoelma tai arkisto k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 toista sataa vanhaa lehtikuvaa, jotka kaikki kuvaavat konkreettisia v\u00e4kivallan tapahtumia ja tekoja, kuten 1950-luvun rasistisen v\u00e4kivallan kohteeksi joutunutta tummaihoista uhria, kadulla ammuttua miest\u00e4 1970-luvulta, poliisin hakkaamaa nuorta 1940-luvulta tai ammuttua 5-vuotiasta tytt\u00f6\u00e4 ambulanssissa 1970-luvulta.<\/p>\n\n\n\n
Kokoelma on kertomus ja esimerkki siit\u00e4, miten aktuaalista v\u00e4kivaltaa on kuvallistettu uutismediassa. Arkistoista esiin nostetuissa kuvissa toistuvat tietyt piirteet: ihmisi\u00e4 retuutetaan ja hakataan k\u00e4sin ja erilaisilla esineill\u00e4, kuvattujen suut ovat tuskanhuudosta auki, kuvissa esiintyy yleens\u00e4 tiiviisti pakkautunut ryhm\u00e4, jonka keskell\u00e4 uhri on, jne. Kuvat on kuvattu uutiskuvatyyliin, usein voimakkaalla salamalla. K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 viittaa hetken tallentamiseen ja alleviivaa autenttisuutta. Kaikki kuvat ovat mustavalkoisia.<\/p>\n\n\n\n
Olen analysoinut kokoelman kuvat ja tuloksiin perustuen ty\u00f6st\u00e4nyt niiden pohjalta uusia valokuvallisia teoksia. Kokonaisuus koostuu viidest\u00e4 toisiinsa liittyv\u00e4st\u00e4 osasta. Ensiksikin nostan esille osan kokoelmani kuvista. Toiseksi olen leikannut osasta kuvia uhrin irti, tehden kuvasta ik\u00e4\u00e4n kuin onton tai kaksitasoisen. Kolmanneksi olen tehnyt n\u00e4ist\u00e4 irtileikatuista uhreista er\u00e4\u00e4nlaisen kehotutkielman, toisin sanoen er\u00e4\u00e4nlaisen taksonomian loukatun ihmisvartalon asennoista. Nelj\u00e4nneksi olen kuvannut kokoelmakuvien rekontruktioita, uusia kuvia vanhojen perustalta. Lavastin tilanteita n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa ty\u00f6skennellen. Kuvasin tilanteet 4×5 tuuman palkkikameralla \u2013 siis sill\u00e4 samalla tekniikalla mill\u00e4 monet kokoelmani kuvista on kuvattu \u2013 jolloin viittaan paitsi itse lehtikuviin my\u00f6s sosiaalisen dokumentarismin historiallisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Viidenneksi osaksi n\u00e4yttely\u00e4 on tunkeutunut muutama itse kuvaamani autenttinen v\u00e4kivallan tapahtumaa esitt\u00e4v\u00e4 kuva.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4kivallan koreografia<\/em> -sarjassani tarkoituksenani on yksitt\u00e4isiin historiallisiin tapahtumiin tarkentaen siivil\u00f6id\u00e4 esiin ja tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi tiettyj\u00e4 yleisi\u00e4 kosketuksiin perustuvia, nyky\u00e4\u00e4nkin toimivia ruumiillisen v\u00e4kivallan toimia. Teen kokoelmani kuvista visuaalisen tulkinnan: muunnan lehtikuvan historiaa ja tyypillisyyksi\u00e4 taidemuotoon. Poimin arkistoista yksitt\u00e4isi\u00e4 esimerkkej\u00e4 ja teen niist\u00e4 laajempia v\u00e4itt\u00e4mi\u00e4 kuvakulttuurista. Hankkeen keski\u00f6ss\u00e4 on v\u00e4kivaltaa esitt\u00e4v\u00e4 kuva, mutta tuota kuvaa tarkastellaan monitasoisesti. Lopulta n\u00e4yttely onkin taiteellinen kertomus konkreettisen ja julkisen ruumiillisen v\u00e4kivallan kuvallistumisesta.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4yttely\u00e4 ovat tukeneet Taike, SKR ja VISEK.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n \/\/<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Choreography of Violence<\/em> is a photographic project that visually reinterprets historical press photographs which depict actual acts of violence, consisting of new works and appropriated photographs. 5.8.-5.9.2022 Olen noin 20-vuotisen v\u00e4kivaltakiinnostukseni aikana aina silloin t\u00e4ll\u00f6in hankkinut historiallisia lehtikuvia erilaisista vastaan tulleista arkistoista. T\u00e4m\u00e4 pieni kokoelma tai arkisto k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 toista sataa vanhaa lehtikuvaa, jotka kaikki kuvaavat konkreettisia v\u00e4kivallan tapahtumia ja tekoja, kuten 1950-luvun rasistisen v\u00e4kivallan kohteeksi joutunutta tummaihoista uhria, kadulla ammuttua miest\u00e4 1970-luvulta, poliisin hakkaamaa nuorta 1940-luvulta tai ammuttua 5-vuotiasta tytt\u00f6\u00e4 ambulanssissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":5319,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":5,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-5318","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-menneet"],"yoast_head":"\n
For the last twenty years, Harri P\u00e4lviranta has been highly interested in the images of violence. He has occasionally purchased historical news photographs depicting actual acts of violence. This collection of odd and haunting press photographs now consists of some 120 pictures. They depict incidents such as racist assaults from the 1950s, a man shot in his stomach in front of a super- market from the 1970s, a boy beaten up by the police from the 1940s and a clash between students and the police in a demonstration from the 1960s.
The collection appears as a starting point for Choreography of Violence<\/em> showing a visual narrative of how actual violence was depicted in mainstream news media in the B&W press image era. Although P\u00e4lviranta\u2019s collection is neither comprehensive nor scientifically solid archive, it still reveals certain recurring features. P\u00e4lviranta has analysed the photos \u2013 paying special attention to how the victim is portrayed and how his body reacts to the use of force \u2013 and based on this analysis, created new works. Thus, the collection functions as a reference and a material. P\u00e4lviranta conserves, cuts, rephotographs and reinterprets the photos from the collection.
This manifold approach aims to visualize recurrent practices in depicting actual acts of violence. Modes of historical press photos may also mark the contemporary way of visualising violence. The project is research-based from its starting point and thus the \u2018research material\u2019 and the \u2018results\u2019 could be treated and presented in a very literal manner. However, instead of scientifically analysing the collection and writing an article about the conclusions, P\u00e4lviranta\u2019s final statement will be visual. This follows his belief that pictures are able to tell important stories and facts about our society with a very different grammar to texts: pictorial presentations open up alternative ways to \u2018conceptualize\u2019 and \u2018see\u2019 the world. Whereas written research reports have a tendency to try to rhetorically convince the reader, pictures articulate not only facts but also emotions, carnality, oddities, passions and uncertainty. Pictures appear more contradictory, cruel, intrusive and shocking than texts. They touch differently. In this manner, they may provoke more verisimilitude than conventional research reports.
The project has received support from Arts Promotion Centre Finland, Finnish Cultural Foundation and VISEK.
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"