22.3.\u201319.4.2025<\/p>\n\n\n\n
Kohtasin n\u00e4kin ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1985, kauniina kev\u00e4isen\u00e4 aamuna, Kokem\u00e4enjoen rannalla. Putosin mattolaiturilta veteen ja tunsin miten n\u00e4kki tarttui minua jalasta vet\u00e4en minua pohjaan, kohti ikuista valtakuntaansa. Vain veljeni nopea toiminta pelasti minut takaisin maan pinnalle, kertomaan tarinaa n\u00e4kin kohtaamisesta. Vuonna 2020 p\u00e4\u00e4tin palata tuolle joelle ja tutkia havaintoani. Oliko pienen\u00e4 poikana tekem\u00e4ni havaintoni totta ja voisinko l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todisteita t\u00e4st\u00e4 totuudesta valokuvan avulla. Meloin koko joen alusta loppuun, merelle asti ja ker\u00e4sin todistusaineistoa.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4kin mytologinen rooli on useissa kansantaruissa ja kertomuksissa toimia todellisuuksien v\u00e4lisen\u00e4 rajavartijana. Ik\u00e4\u00e4nkuin porttina n\u00e4kyv\u00e4n todellisuuden ja tiedostamattoman v\u00e4lill\u00e4. Aivomme toimivat suojelumekanismilla, jossa huomiomme kiinnittyy tuttuihin asioihin herkemmin kuin vieraisiin. Samoin nopeasti liikkuvat kohteet aiheuttavat havaintojemme kirkastumisen. N\u00e4emme helpommin juoksevan peuran kuin paikallaan pysyv\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 heikkoutta monet el\u00e4imetkin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t siekailematta hyv\u00e4kseen.<\/p>\n\n\n\n
Voiko ihmisen havainnointikyvyn ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyys est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4 objektiivisia havaintoja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta? Luottamalla n\u00e4kyv\u00e4n todellisuuden ehdottomuuteen j\u00e4\u00e4k\u00f6 meilt\u00e4 j\u00e4\u00e4 jotain n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Valokuva n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 usein todellisuuksista enemm\u00e4n kuin havaintomme sallii. Mit\u00e4 valokuvataide voisi kertoa t\u00e4st\u00e4 huomion ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4 maailmasta? Professori Janne Sepp\u00e4nen onkin todennut, ett\u00e4 valokuva on toisaalta luontaisesti syntyv\u00e4 todiste kohteen olemassaolosta ja toisaalta valokuvaajan valintojen synnytt\u00e4m\u00e4 kulttuurinen tuotos.<\/p>\n\n\n\n
Voisiko valokuvan todistusvoiman moniulotteisuus auttaa meit\u00e4 paljastamaan mytologisen n\u00e4kin todellisen olemassaolon tason? Mik\u00e4 on n\u00e4kin, valokuvan ja todellisuuden v\u00e4linen yhteys? Miten kuva on erilainen kun min\u00e4 olen ottanut sen, n\u00e4kki mieless\u00e4? Mit\u00e4 kuva kertoo sinulle toisella tavalla, kun tied\u00e4t kaiken t\u00e4m\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuvia katsellessamme ylit\u00e4mme usein miltei huomaamattamme rajoja havaittavan ja kuvitellun v\u00e4lill\u00e4.\u201d
Sari Kuuva<\/p>\n\n\n\n
Valokuvataiteilija AJ Kaikuru (s.1980) on valmistunut Turun taideakatemiasta 2024. H\u00e4n on pit\u00e4nyt yksityisn\u00e4yttelyit\u00e4 ja osallistunut ryhm\u00e4- ja yhteisn\u00e4yttelyihin vuodesta 2014.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
\/\/<\/p>\n\n\n\n
I first encountered nixie in 1985, on a beautiful spring morning, on the banks of the Kokem\u00e4enjoki River. I fell from the pier into the water and felt the nixie grab my leg, pulling me to the bottom, towards its eternal kingdom. Only the quick action of my brother saved me back to the surface, to tell the story of my encounter with the nixie. In 2020, I decided to return to that river and investigate my observation. Was my observation as a little boy true and could I find evidence of this truth through photography? I paddled the entire river from beginning to end, all the way to the sea, and collected evidence.<\/p>\n\n\n\n
The mythological role of the nixie in many folktales and stories is to act as a border guard between realities. As if as a gate between visible reality and the unconscious. Our brains operate with a protective mechanism, in which our attention is more sensitive to familiar things than to unfamiliar ones. Similarly, fast-moving objects cause our perceptions to become clearer. We see a deer running more easily than a deer standing still. Many animals even take advantage of this weakness of ours.<\/p>\n\n\n\n
Can the vagueness of human perception prevent us from making objective observations of the world around us? By trusting in the absoluteness of visible reality, do we miss something? A photograph often shows more of reality than our perception allows. What could the art of photography tell us about this world that escapes attention? Professor Janne Sepp\u00e4nen has stated that a photograph is, on the one hand, naturally occurring proof of the existence of an object, and on the other hand, a cultural product created by the photographer’s choices.<\/p>\n\n\n\n
Could the multidimensionality of the evidentiary power of a photograph help us reveal the level of the real existence of the mythological nixie? What is the connection between nixie, the photograph, and reality? How is the image different when I have taken it, with the nixie in mind? What does the image tell you in a different way when you know all this?<\/p>\n\n\n\n
”When looking at images, we often cross the boundaries between the observable and the imagined, almost without noticing it.” -Sari Kuuva<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
22.3.\u201319.4.2025 Kohtasin n\u00e4kin ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1985, kauniina kev\u00e4isen\u00e4 aamuna, Kokem\u00e4enjoen rannalla. Putosin mattolaiturilta veteen ja tunsin miten n\u00e4kki tarttui minua jalasta vet\u00e4en minua pohjaan, kohti ikuista valtakuntaansa. Vain veljeni nopea toiminta pelasti minut takaisin maan pinnalle, kertomaan tarinaa n\u00e4kin kohtaamisesta. Vuonna 2020 p\u00e4\u00e4tin palata tuolle joelle ja tutkia havaintoani. Oliko pienen\u00e4 poikana tekem\u00e4ni havaintoni […]<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":6305,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":232,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-6304","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-menneet"],"yoast_head":"\n