26.4.\u201326.5.2025<\/p>\n\n\n\n
Maria Ylikosken Ester N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n -projekti kokoaa muotokuvaa taiteilijan t\u00e4dist\u00e4 ja presidentti Urho Kekkosen pitk\u00e4aikaisesta sis\u00e4k\u00f6st\u00e4 Ester Markkolasta. Ylikoski j\u00e4rjestelee, muokkaa ja tulkitsee t\u00e4tins\u00e4 Esterin j\u00e4\u00e4mist\u00f6\u00e4, kuten kuvia, kirjeit\u00e4, tavaroita ja vaatteita, yritt\u00e4en muodostaa k\u00e4sityst\u00e4 Esterin erityislaatuisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Valokuvakeskus Nykyajassa on esill\u00e4 kuvia henkil\u00f6st\u00e4, joka oli monella tavalla n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Ester syntyi vuonna 1920 Ikaalisten Kovelahdessa. 1940-luvulla h\u00e4n ty\u00f6skenteli kodinhoitajana Tampereella, miss\u00e4 h\u00e4n tutustui kauppaneuvos Kalle Kaihariin. Kaiharin avulla Ester p\u00e4\u00e4si p\u00e4\u00e4ministeri Urho Kekkosen taloudenhoitajaksi Kes\u00e4rantaan v.1952. Ty\u00f6 jatkui presidentti ja rouva Sylvi Kekkosen sis\u00e4kk\u00f6n\u00e4 aina Kekkosen kuolemaan asti vuonna1986. Esterin p\u00e4\u00e4asiallisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli huolehtia presidenttiparin vaatteista ja yksityistiloista. Ester asui Tamminiemen vintill\u00e4 ja matkusti presidenttiparin mukana noin 20 valtiovierailuilla. H\u00e4n oli uskollinen palvelija, \u201dTamminiemen kaikki kaikessa\u201d, kuten Kekkonen h\u00e4nt\u00e4 myllykirjeess\u00e4\u00e4n (Kirjeit\u00e4 Myllyst\u00e4ni 2, 1976) kutsuu.<\/p>\n\n\n\n
Esterin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n melko v\u00e4h\u00e4n. H\u00e4nt\u00e4 ei saanut kuvata eik\u00e4 h\u00e4n juuri antanut haastatteluja saati puhunut ty\u00f6st\u00e4\u00e4n sukulaisille. Ylikoskelle Ester on kuin kehitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n negatiivi, tarina, jota ei ole kerrottu. N\u00e4yttelyss\u00e4 onkin esill\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisia ep\u00e4kuvia, joiden kohde pakenee kameran katsetta. Teoksen Ei saa kuvata! kuvat ovat tuntemattomien kuvaajien dokumentaatiota Esterin ajasta presidentin virka-asunnolla Tamminiemess\u00e4 ja kes\u00e4asunnolla Naantalin Kultarannassa. Kuvat ovat muistoja matkoista, vapaa-ajasta ja ty\u00f6teht\u00e4vist\u00e4. Ester piilottaa kasvonsa ja juuri t\u00e4m\u00e4 kiehtoo taiteilijaa. Voiko muotokuvaa tehd\u00e4 ilman katsetta, ilman ihmist\u00e4, Ylikoski pohtii n\u00e4yttely\u00e4 rakentaessaan.<\/p>\n\n\n\n
Valokuvaajalle Ester on haaste, ja siit\u00e4 kertoo my\u00f6s valokuvaaja Heikki Savolaisen tarina. Savolainen teki 1970-luvulla juttua Kenk\u00e4lusikka -nimiseen lehteen Kekkosen kengist\u00e4. H\u00e4n ei saanut Esterist\u00e4 kuvaa, mutta Ester kertoi h\u00e4nelle, miten Nikita Hru\u0161t\u0161ov oli onnistunut kuvaamisessa. Maria Ylikoski on yritt\u00e4nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Nikita Hru\u0161t\u0161ovin ottamaa kuvaa siin\u00e4 onnistumatta. By Nikita -teoksen kuvat Esterist\u00e4 ovat syntyneet teko\u00e4ly\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n
Ihmisen mieless\u00e4 kuva piirtyy sanojen v\u00e4lityksell\u00e4. Kun ihminen sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 (promptaa) teko\u00e4lylle tietoa, tapahtuu se hieman samalla tavalla kuin yritt\u00e4isi selitt\u00e4\u00e4 toiselle ihmiselle kuvaa tai tilannetta. Teko\u00e4lyn tuottamat kuvat perustuvat sille sy\u00f6tettyihin jo olemassaoleviin kuviin. Ihminen taas pystyy kuvittamaan mieless\u00e4\u00e4n sellaisia asioita, joita on aikaisemmin n\u00e4hnyt tai kokenut. Tulkinta, kuvan ymm\u00e4rt\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 kokemusta.<\/p>\n\n\n\n
Kun yksi teko\u00e4lyn tuottamista kuvista annettiin toiselle teko\u00e4lyohjelmalle tulkittavaksi, saatiin alla oleva analyysi. Taiteilijan mielest\u00e4 teko\u00e4lyn tulkinta vastaa erinomaisesti kuvaan alun perin haettua vaikutelmaa:<\/p>\n\n\n\n
\u201dYleisesti kuvan ilmapiiri on muodollinen, siit\u00e4 henkii hieman h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 j\u00e4nnitys ja menneen aikakauden tunne. T\u00e4h\u00e4n tunteeseen vaikuttaneita elementtej\u00e4 ovat: Mustavalkoinen valokuva: monokromaattinen estetiikka luo klassista vuosisadan puoliv\u00e4lin tunnelmaa, ajattomuuden ja et\u00e4isyyden tunteen. Asunnon muotokieli viestii selke\u00e4sti yl\u00e4luokasta, koristeellinen kattokruunu ja klassiset huonekalut viittaavat vaurauteen ja hienostuneisuuteen. Kehon kieli: Miehen k\u00e4si naisen olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4 on silmiinpist\u00e4vin elementti. Se on ele, joka voidaan tulkita suojaavaksi, omistavaksi tai jopa hallitsevaksi. Naisen ilme on melko tyyni ja hieman pelokas, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kuvan j\u00e4nnittyneisyytt\u00e4. Asetelma: Hahmojen sijoittelu, jossa mies n\u00e4ytt\u00e4ytyy voimakkaana taustalla, luo valta-asetelman, joka tuntuu ep\u00e4tasapainoiselta. Valaistus: Pehme\u00e4, hajanainen valaistus lis\u00e4\u00e4 hieman unenomaista tai surrealistista tunnelmaa, mik\u00e4 puolestaan lis\u00e4\u00e4 kuvan h\u00e4mment\u00e4vyytt\u00e4. Kuvan kohtaus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 katsojan hieman levottomaksi, ik\u00e4\u00e4n kuin jokin ei olisi oikein.”<\/p>\n\n\n\n
Kekkosen aikaan presidentin mukana matkoilla seurasi paljon toimittajia ja kuvaajia. Koska Ester matkusti Kekkosten kanssa, Ylikoski oletti l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 kuvia kuva-arkistoista. Istuttuaan lukemattomia tunteja eri arkistoissa (YLE, Kavi, Journalistinen kuva-arkisto JOKA, Valokuvataiteen museon arkisto, UKK arkisto) Ylikoski onnistui l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaksi valokuvaa Esterist\u00e4 ja kaksi esiintymist\u00e4 Ylen filmeill\u00e4. Ylest\u00e4 l\u00f6ydetyt Esterit ovat esill\u00e4 videoteoksessa N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4k\u00f6n ty\u00f6 on sit\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 mutta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kulisseissa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, joka pit\u00e4\u00e4 instituutioita pystyss\u00e4. Ester huolehti vaatteista ja asusteista, siit\u00e4 ett\u00e4 is\u00e4nt\u00e4v\u00e4ki oli aina edustuskunnossa. H\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lki n\u00e4kyy, vaikka h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ei n\u00e4hd\u00e4. Kehys on sarja kuvia irtokauluksista, joita Ester on s\u00e4ilytt\u00e4nyt. Kaulukset ovat kuuluneet joko h\u00e4nelle tai Sylvi Kekkoselle. Kaulukset kehyst\u00e4v\u00e4t vaatetta – ja kasvoja – joita emme kuvissa n\u00e4e.<\/p>\n\n\n\n
Maria Ylikoski (s. 1966, Ikaalinen) on opiskellut valokuvausta Turun taiteen ja viestinn\u00e4n oppilaitoksessa ja H\u00f6gskolan f\u00f6r Fotografi och Filmiss\u00e4 G\u00f6teborgissa. H\u00e4n on valmistunut taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Ylikoski on aikaisemmin ty\u00f6st\u00e4nyt useita videomuotokuvia ja k\u00e4sitellyt muistiin, tarinan kertomiseen ja perheeseen liittyvi\u00e4 aiheita. Ylikoskelle tekemisen l\u00e4ht\u00f6kohta on useimmiten valokuva tai valokuvaan liittyv\u00e4t kysymyksenasettelut, vaikka lopputulos olisikin liikkuvaa kuvaa tai installaatio. Ylikosken teoksia on ollut esill\u00e4 n\u00e4yttelyiss\u00e4 ja festivaaleilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin vuodesta 1995 l\u00e4htien. Ester n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n -projekti alkoi Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n apurahan turvin vuonna 2020 ja jatkuu edelleen. Projektin teoksia on esitetty aiemmin Valokuvagalleria Hippolytess\u00e4 ja Galleria Huudossa, Helsingiss\u00e4. Lis\u00e4tietoa: https:\/\/www.mariaylikoski.com<\/a><\/p>\n\n\n\n N\u00e4yttely\u00e4 ja taiteilijan ty\u00f6skentely\u00e4 on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja Niilo Helanderin s\u00e4\u00e4ti\u00f6. Kiitos UKK arkisto, VHS-klubi, Heikki Savolainen, Kimmo Kivel\u00e4 (Midjourney promptaus) ja Timo Kekkonen.<\/p>\n\n\n\n \/\/<\/p>\n\n\n\n Maria Ylikoski’s Ester Invisible project compiles a portrait of the artist’s aunt and President Urho Kekkonen’s long-time housemaid, Ester Markkola. Ylikoski organizes, edits and interprets her aunt Ester’s remains, such as pictures, letters, objects and clothes, in an attempt to form a picture of \u200b\u200bEster’s special life. The Photo Center Nykyaika is exhibiting images of a person who was invisible in many ways.<\/p>\n\n\n\n Ester was born in 1920 in Kovelahti, Ikaalinen. During the 1940\u00b4s she was working in Tampere where she met Kalle Kaihari, a well known businessman and a friend of Urho Kekkonen. Through Kalle Kaihari Ester got a job as a housemaid for Prime Minister Kekkonen in 1952. She continued her work during Urho Kekkonen\u00b4s presidency and retired only after his death in 1986. Ester\u00b4s main task was to look after the clothes and private spaces of the presidential couple. She lived in the attic of Tamminiemi and traveled with them on about 20 state visits. Ester was a loyal servant, ”The everything of Tamminiemi,” as Kekkonen referred to her in his book Kirjeit\u00e4 myllyst\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n Very little is known about Ester\u2019s life. She was never to be photographed, and she rarely gave interviews, let alone spoke about her work to her relatives. To Ylikoski, Ester is like an undeveloped negative, a story that has not been told. No Photos, please! presents a series of album photos by unknown photographers of Ester\u2019s time at the president\u2019s official residence, Tamminiemi, and at the summer residence, Kultaranta. The images are memories of travels, leisure, and work tasks. In the photographs the subject flees the gaze of the camera. Ester hides her face, and this intrigues the artist. Can a portrait be made without a gaze, without the person, Ylikoski ponders while constructing the exhibition.<\/p>\n\n\n\n For a photographer, Ester is a challenge, as highlighted by photographer Heikki Savolainen\u2019s story. In the 1970s, Savolainen photographed an article for a magazine called Kenk\u00e4lusikka about the care of Kekkonen’s shoes. He wasn\u2019t able to get a picture of Ester, but she told him how Nikita Khrushchev had managed to take a picture of her. Maria Ylikoski has tried to find the photo taken by Nikita Khrushchev, without success. The images of Ester in the By Nikita work were created with the help artificial intelligence.<\/p>\n\n\n\n In the human mind, a picture is drawn through words. Feeding information (or prompting) to an artificial intelligence, is a similar process to trying to explain an image or situation to another person. The images produced by the AI are based on the already existing images. Similarly a person is able to imagine in his\/her mind things he\/she has previously seen or experienced. Interpretation, understanding an image, requires experience. ”Overall, the atmosphere is one of formality, slightly unsettling tension, and a sense of a bygone era. Here’s a breakdown of the elements contributing to this feeling: Black and White Photography: The monochrome aesthetic immediately evokes a vintage, mid-century feel. It lends a sense of timelessness and distance. Formal Setting: The room is clearly a well-appointed, upper-class home. The grand piano, ornate chandelier, and classic furniture suggest wealth and refinement. Body Language: The man’s hand on the woman’s shoulder is the most striking element. It’s a gesture that could be interpreted as protective, possessive, or even controlling. The woman’s expression is somewhat stoic and slightly apprehensive, which adds to the tension. Composition: The positioning of the figures, with the man looming over the woman, creates a power dynamic that feels unbalanced. Lighting: The soft, diffused lighting contributes to a slightly dreamlike or surreal quality, further enhancing the unsettling feeling. It’s a scene that invites questions and leaves the viewer feeling a bit uneasy, as if something is not quite right.\u201d<\/p>\n\n\n\n During Kekkonen\u2019s era, many journalists and photographers accompanied the president on trips and travels. Since Ester traveled with the President and his wife, Ylikoski assumed she would find pictures of her in image archives. After countless hours in the archives of Yle, Kavi, the Journalistic Image Archive, the Museum of Photography, and the UKK Archive, Ylikoski managed to find two photographs of Ester and two film appearances on Yle. The images found in Yle\u2019s archives are part of the video work Invisible.<\/p>\n\n\n\n A maid\u2019s work is the invisible yet vital backstage labor that keeps institutions running. Ester took care of the clothes and accessories ensuring that the hosts were always presentable. Her work left a mark, even though she herself was never seen. Frame is a series of images of detachable collars that Ester had kept. The collars belonged either to her or to Sylvi Kekkonen. The collars frame the clothing – or the face that we are not allowed to see.<\/p>\n\n\n\n
When one of the images produced by the artificial intelligence was given to another artificial intelligence program for interpretation, an analysis was obtained. In the artist’s opinion, the interpretation corresponds perfectly to the impression originally sought in the image:<\/p>\n\n\n\n