31.5.\u201330.6.2025
Mit\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 on sarja hyl\u00e4tyist\u00e4 perhevalokuvista tehtyj\u00e4 sekatekniikkakollaaseja. Sarja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhteiskunnan muuttuvaa suhdetta valokuvaan kehyksen\u00e4 muistin, luopumisen ja l\u00e4sn\u00e4olon tutkimiseen.<\/p>\n\n\n\n
Suhteemme valokuvaan on ollut pitk\u00e4\u00e4n murroksessa. Digitaalisen kuvanmuokkauksen mahdollisuudet, sosiaalinen media ja orastava teko\u00e4ly ovat mullistaneet k\u00e4sityksemme valokuvasta dokumentaarisena objektina.<\/p>\n\n\n\n
Teossarja hylk\u00e4\u00e4 dokumentoinnin, ja tyypillisen editoinnin idealismin sijaan teokset tekev\u00e4t analogisesti alkuper\u00e4iskuvista enemm\u00e4n muistikuvien kaltaisia. Suhteemme menneisyyteen on jatkuvassa muutoksessa, muistikuvat v\u00e4\u00e4ristyv\u00e4t ajan my\u00f6t\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ja karsiutuvat pois, rakentaen valikoidun ja muovattavissa olevan narratiivin oman el\u00e4m\u00e4n kulusta. Teokset visualisoivat n\u00e4it\u00e4 mielen taipumuksia konkreettisella tavalla, kun alkuper\u00e4iset kuvat muokkaantuvat tunnistamattomiksi ja yksi el\u00e4m\u00e4 typistet\u00e4\u00e4n harkiten luotuun kuvakokoelmaan.<\/p>\n\n\n\n
Osa teoksista pohjautuu todellisiin tapahtumiin, osa lainattuihin muistoihin ja toiset taas silkkaan fiktioon. Katsojalle ei kerrota, mik\u00e4 on mit\u00e4, ja n\u00e4in toisen ihmisen t\u00e4ydellisen tuntemisen mahdottomuus sek\u00e4 yleis\u00f6n ja tekij\u00e4n v\u00e4linen parasosiaalinen suhde tulevat n\u00e4kyviksi.<\/p>\n\n\n\n
Teoksissa luopuminen on konkreettisesti l\u00e4sn\u00e4. Tuhoamalla isovanhemmiltaan perittyj\u00e4 kuvia, taiteilija p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kuvatut hetket historiaan, ja kuviin tallennetut versiot subjekteista katoavat lopullisesti. T\u00e4m\u00e4n tyyppinen katoaminen tuntuu ensisilm\u00e4ykselt\u00e4 pelottavalta, mutta teokset l\u00e4hestyv\u00e4t aihetta lohdun tunteen kautta. Kuinka ihanaa onkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti menneisyyden min\u00e4st\u00e4, kuinka ihanaa olisi jos he eiv\u00e4t kummittelisi ikuisesti digitaalisen jalanj\u00e4ljen muodossa, kuinka puhdistavalta tuntuu luopua lopullisesti, tiet\u00e4en ettei kuvan varmuuskopio tule en\u00e4\u00e4 koskaan vastaan.<\/p>\n\n\n\n
Tuhon kautta tehdyt teokset toimivat sora\u00e4\u00e4nen\u00e4 ikuisen nuoruuden ja t\u00e4ydellisyyden havittelun saturoimassa yhteiskunnassa. Molekyylien tapaan kuvat hajoavat atomeiksi ja yhdistyv\u00e4t uuteen j\u00e4rjestykseen, kuolema on edellytys syntym\u00e4lle. Muistutus siit\u00e4, ettei mik\u00e4\u00e4n kest\u00e4 ikuisesti, eik\u00e4 sen tarvitsekaan. El\u00e4m\u00e4n hetkellisyydess\u00e4 kylpeminen antaa mahdollisuuden tietoiselle l\u00e4sn\u00e4ololle, oman rajallisuuden tiedostaminen avaa silm\u00e4t sille mik\u00e4 on itselle t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Silja Tusa (s.1999) on tamperelainen visuaalinen taiteilija, joka ty\u00f6skentelee p\u00e4\u00e4osin sekatekniikkakollaasin ja valokuvan parissa. H\u00e4n valmistui vuonna 2024 Tampereen ammattikorkeakoulun Bachelor of Fine Art -opintolinjalta.<\/p>\n\n\n\n
Tusa l\u00e4hestyy teostensa aiheita rehellisen subjektiivisesti, yhdistellen omia kokemuksiaan laajempiin teemoihin. Kantavana aiheena h\u00e4nen ty\u00f6skentelyss\u00e4\u00e4n on kaiken katoavuus, el\u00e4m\u00e4n ja materian kierto. Tematiikka heijastuu my\u00f6s Tusan ty\u00f6skentelyss\u00e4. H\u00e4n toteuttaa teokset p\u00e4\u00e4osin kierr\u00e4tysmateriaaleista, tuhoten vanhaa luodakseen uutta. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runsaasti eri materiaaleja, leikkien tekotavoilla ja tekstuureilla, luoden uniikkeja teoksia jotka ovat tunnistettavasti Tusan k\u00e4sialaa.<\/p>\n\n\n\n
ENG<\/strong><\/p>\n\n\n\n What Is Left Behind is a series of mixed media collages, created out of the artist\u2019s family\u2019s discarded album photographs. The series uses our society\u2019s ever-changing relationship to photography as a framework for examining themes of memory, loss, and presence.<\/p>\n\n\n\n Our relationship to photography has been in a state of flux for a long while. The possibilities of digital photo manipulation, the careful curation of social media and the new frontier of artificial intelligence generated images have chiseled away at our perception of the documentary nature of photographs.<\/p>\n\n\n\n What Is Left Behind takes this abandonment of documentation in a different direction, replacing idealistic editing with analog photo manipulation, resulting in images resembling memories in all their haziness. The way we relate to the past is always evolving, our memories changing over time, some discarded along the way, the narrative of our identities forming and reforming throughout our lives. The series visualises these tendencies of the mind, warping the original photos beyond recognition and condensing a whole life into a curated selection of images.<\/p>\n\n\n\n Some of the pieces are versions of real events, personal and borrowed, others are based on pure fiction. Which is which is left unsaid, highlighting the impossibility of knowing another person thoroughly, as well as making the parasocial relationship between artist and audience visible.<\/p>\n\n\n\n The theme of loss is present throughout the wroks. By destroying photographs inherited from their grandparents, the artist releases the captured moments into the vastness of history, the photographed versions of the images\u2019 subjects vanishing forever. This type of permanent disappearance seems frightening at first, but the pieces approach this loss through solace. It\u2019s a wonderful thing to let go of past selves, to not have them haunt us through our digital footprints, to destroy an image knowing that a backup of a backup will never resurface.<\/p>\n\n\n\n The creation through destruction of the series acts as a dissenting voice in a world obsessed with eternal youth and perfection. Like molecules, the photographs break apart into atoms, reconverging into a new order. Death is required for birth, reminding us that nothing lasts forever, nor should it. Basking in the fleetingness of life gives an opportunity to to be fully present, the awareness of one\u2019s finiteness acts as a catalyst to see what is truly important in life.<\/p>\n\n\n\n Silja Tusa (b.1999) is a Tampere-based visual artist who works mainly with mixed media collage and photography. They graduated from the Tampere University of Applied Sciences in 2024 with a Bachelor\u2019s in Fine Art.<\/p>\n\n\n\n Tusa approaches each work from a place of honest subjectivity, weaving together personal experiences and universal themes. A recurring motif in Tusa\u2019s work is the fleetingness of everything, the cycle of matter and life. This is reflected in their working process. Tusa creates their art mainly with recycled materials, destroying the old to create something new. They use a large variety of techniques, combining and playing with different materials, textures and pigments, resulting in unique pieces that are distinctly from Tusa\u2019s hand.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" 31.5.\u201330.6.2025 Mit\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 on sarja hyl\u00e4tyist\u00e4 perhevalokuvista tehtyj\u00e4 sekatekniikkakollaaseja. Sarja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhteiskunnan muuttuvaa suhdetta valokuvaan kehyksen\u00e4 muistin, luopumisen ja l\u00e4sn\u00e4olon tutkimiseen. Suhteemme valokuvaan on ollut pitk\u00e4\u00e4n murroksessa. Digitaalisen kuvanmuokkauksen mahdollisuudet, sosiaalinen media ja orastava teko\u00e4ly ovat mullistaneet k\u00e4sityksemme valokuvasta dokumentaarisena objektina. Teossarja hylk\u00e4\u00e4 dokumentoinnin, ja tyypillisen editoinnin idealismin sijaan teokset tekev\u00e4t analogisesti alkuper\u00e4iskuvista enemm\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":6467,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":270,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-6466","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-menneet"],"yoast_head":"\n