21.11.-20.12.<\/p>\n\n\n\n
Olen el\u00e4nyt lapsuuteni ja nuoruuteni vanhoillislestadiolaisessa perheess\u00e4 Pohjois-Pohjanmaalla Oulunsalossa. Vanhoillislestadiolaisuus on yksi Suomen konservatiivisimmista ja el\u00e4m\u00e4ntapanormeiltaan tiukimmista her\u00e4tysliikkeist\u00e4, ja se muovasi vahvasti min\u00e4kuvaani.<\/p>\n\n\n\n
Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy tietynlainen erist\u00e4ytyminen muusta yhteiskunnasta, johon olen uskosta luopumisen j\u00e4lkeen integroitunut. Me ja muut -vastakkainasettelua vahvistavat tietyt syntik\u00e4sitteet. Perheess\u00e4mme oli esimerkiksi nollatoleranssi television ja elokuvien katselulle, pop-musiikin kuuntelulle, tanssimiselle, alkoholille, ehk\u00e4isylle ja esiaviolliselle seksille. Olin nyky\u00e4\u00e4n 17-lapsisen perheen vanhimpana lapsena mukana uskonyhteis\u00f6ss\u00e4 24-vuotiaaksi saakka.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4tt\u00e4ess\u00e4ni uskoni, muutin Oulusta Helsinkiin asuntoon, jossa asun edelleen. T\u00e4m\u00e4 maantieteellinen ja henkinen siirtym\u00e4 merkitsi irtautumista suljetusta maailmankuvasta. Se merkitsi astumista ep\u00e4varmuuden, avoimuuden sek\u00e4 jatkuvan uudelleenm\u00e4\u00e4rittelyn tilaan. Aluksi uusi kotini Helsingiss\u00e4 oli l\u00e4hes tyhj\u00e4. Ker\u00e4sin sinne huonekaluja ja muita kodintarvikkeita asettuessani uuteen tilaan. Tein my\u00f6s omael\u00e4m\u00e4kerrallisia valokuvateoksia, joista monet kuvasin kotonani. Teoksissa l\u00e4hes tyhj\u00e4 asunto toimii metaforana uudelle alulle. <\/p>\n\n\n\n
Kotini on rajallinen, mutta hengitt\u00e4v\u00e4 tila, jossa sis\u00e4inen ja ulkoinen sekoittuvat. Siit\u00e4 tuli poisoppimisen ja itseni uudelleenm\u00e4\u00e4rittelyn paikka jossa menneisyyteni ja uudet kokemukseni kohtaavat, ja jossa uusi suhde itseeni ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan syntyi ja edelleen syntyy.<\/p>\n\n\n\n
Windy Windows<\/em> -valokuvat ovat filosofiselta suuntautumiseltaan eksistentialistisia. Niiss\u00e4 ihmisen vapaus kietoutuu kysymyksiin omista arvoista, valinnoista ja el\u00e4m\u00e4n suunnasta. Kuvat ovat minulle tapa k\u00e4sitell\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja havaintoja, joita vanhoillislestadiolaisen uskon j\u00e4tt\u00e4minen on el\u00e4m\u00e4\u00e4ni tuonut. Uskosta luopuminen merkitsi uuden, kiehtovan el\u00e4m\u00e4nvaiheen alkua, mutta samalla juuriltaan irtautuminen ja oman paikan etsiminen ovat johtaneet my\u00f6s melankolisessa maisemassa harhailuun. T\u00e4llaisen maiseman l\u00e4pi kulkeminen on ollut minulle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n el\u00e4m\u00e4nvaihe ja reitti oman n\u00e4k\u00f6iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Eksistentiaaliseen ahdistukseen voi kietoutua monenlaisia kysymyksi\u00e4. Omalla kohdallani ilmastokriisin ja luontokadon mietiskely on tuonut kokonaisuuteen oman lis\u00e4ns\u00e4, joka n\u00e4kyy my\u00f6s kuvissa. Jean-Paul Sartre kuvasi eksistentialismia ajatuksella, ettei ihmisell\u00e4 ole ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 olemusta tai el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta, vaan h\u00e4n muodostaa itse\u00e4\u00e4n valintojensa kautta. <\/p>\n\n\n\n Windy Windows<\/em> -valokuvissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n irrallisuutta, minuuden monimuotoisuutta, ajan kulumista, el\u00e4m\u00e4n rajallisuutta ja el\u00e4m\u00e4njanoa. Teosten teemoja yhdist\u00e4\u00e4 kysymys kuulumisesta ja yksil\u00f6n suhteesta ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Saku Soukka<\/strong> ty\u00f6skentelee p\u00e4\u00e4asiassa dokumenttielokuvan ja valokuvan parissa. H\u00e4n on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta, ja sit\u00e4 ennen h\u00e4n on opiskellut journalistista valokuvausta sek\u00e4 ty\u00f6skennellyt valokuvataiteilija Esko M\u00e4nnik\u00f6n assistenttina. H\u00e4nen teoksissaan kohtaamiset ja vuoropuhelut sis\u00e4isen ja ulkoisen sek\u00e4 orgaanisen ja teollisen v\u00e4lill\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4. H\u00e4n on pit\u00e4nyt noin 25 yksityisn\u00e4yttely\u00e4 ja osallistunut noin 30 ryhm\u00e4n\u00e4yttelyyn seitsem\u00e4ss\u00e4 eri maassa. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen dokumenttielokuvansa\u00a0Kapina el\u00e4m\u00e4n puolesta<\/em>\u00a0(2025) kertoo Suomen Elokapinasta, ja se sai ensi-iltansa Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla Helsingiss\u00e4. Se valittiin my\u00f6s ehdolle Vuoden 2025 dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon saajaksi.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" 21.11.-20.12. Olen el\u00e4nyt lapsuuteni ja nuoruuteni vanhoillislestadiolaisessa perheess\u00e4 Pohjois-Pohjanmaalla Oulunsalossa. Vanhoillislestadiolaisuus on yksi Suomen konservatiivisimmista ja el\u00e4m\u00e4ntapanormeiltaan tiukimmista her\u00e4tysliikkeist\u00e4, ja se muovasi vahvasti min\u00e4kuvaani. Vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy tietynlainen erist\u00e4ytyminen muusta yhteiskunnasta, johon olen uskosta luopumisen j\u00e4lkeen integroitunut. Me ja muut -vastakkainasettelua vahvistavat tietyt syntik\u00e4sitteet. Perheess\u00e4mme oli esimerkiksi nollatoleranssi television ja elokuvien katselulle, pop-musiikin kuuntelulle, tanssimiselle, alkoholille, […]<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":6954,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":29,"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-6953","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-tulossa"],"yoast_head":"\n