HELMIKUU: Tanja Koljonen

Tanja Koljonen
Waiting for the Clouds to Vanish

3.-26.2. 2018 Nykyajan alakerran galleriassa

kuva: Tanja Koljonen
From the series Waiting for the Clouds to Vanish

Tanja Koljosen teossarja ‘Waiting for the Clouds to Vanish’ tavoittelee kiinnekohtia otsikoiden vyöryssä, joka hautaa kaiken epävarmuuteen; tiedon määrä ei ole verrannollinen tietämiseen, sillä palapelistä jää aina jokin pala puuttumaan.

Avaan päivän lehden. Pommi-isku, hurrikaani, leviävät metsäpalot kylvävät tuhoa savupilvien noustessa taivaalle. Päivästä toiseen sanat ja kuvat vaihtavat paikkaa muodostaen uusia tarinoita, mutta narratiivin rakenne pysyy samana. Varmuudet muodostuvat toiston ja tottumuksen kautta.

Otsikot rinnastuvat: samaan aikaan kun hallitus leikkaa budjettia pienituloisilta, kahdeksan ihmistä omistaa saman verran kuin yli puolet maapallon väestöstä yhteensä. Varallisuus jatkaa kerääntymistään harvoille, ja politiikkaa ohjaavat toiveet talouden loputtomasta kasvusta.

Elintasomme ylittäessä kestävän kehityksen, tehtaat jatkavat täydellä teholla nostaen savupylväitä ilmakehään. Vaikka ilmastonmuutos on ollut tiedossa jo vuosia, siitä on tullut ajankohtaista vasta joulukuisilla sieniretkillä, tajutessaame, etteivät talvet ehkä koskaan ole entisenlaisia. Uhkaavimmatkin uutiset sanomalehtien etusivuilla unohtuvat kuitenkin yhtä nopeasti kuin juuri painettujen lehtien lämpö haihtuu ilmaan. Jäljelle jää vain taivas päidemme yllä.

Vuonna 2014 alkanut ja edelleen jatkuva teossarja koostuu käsin musteella peitetyistä sanomalehdistä, joista on jätetty näkyviin ainoastaan pala uutiskuvissa esiintyvää taivasta. Ajan myötä työstetyistä sanomalehdistä muotoutuu useita vuosia yhdistävä fragmenttien arkisto. Sanomalehtien herkkä painomuste reagoi auringon uv-säteilyyn pyyhkien taivasta varjostavat pilvet hiljalleen pois. Jäljelle jää tyhjyys.

Koljosen työskentelylle on tyypillistä käyttää valokuvien rinnalla myös jo olemassaolevia materiaaleja kuten kirjan tai lehtien sivuja tai sanomalehtiä. Leikkaamalla tai peittämällä osia niistä ja yhdistäen kuviin tekstiä, kirjaimelliset merkitykset korvautuvat uusilla. Lineaarinen tarinankeronta katkeaa kuviin ja niihin liitettyihin sanoihin, jotka yhdessä antavat tilaa herkille argumenteille: pilvet tulevat katoamaan. Koljosen teokset antavat ymmärtää, että rationaalisesti perustellun informaation lisäksi on olemassa myös muita tapoja tietää.

Tanja Koljonen (s.1981, Muonio) valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2014. Hänen taiteellinen työskentelynsä keskittyy pitkälti tekstuaalisen ja visuaalisen välimaastoon, jossa kuvan rajat ovat jatkuvassa muutostilassa.
Tanja Koljosen viimeisimmät yksityisnäyttelyt ovat olleet Galleria Hippolyte (Helsinki 2017), Merz Sammonkatu (Tampere 2017) sekä Galleria Taik Persons (Berliini, 2016). Lisäksi hänen teoksiaan on ollut esillä useissa ryhmänäyttelyissä Euroopassa.
Itsenäisen taiteellisen työskentelynsä lisäksi Koljonen on myös taiteilijaryhmä Maanantai Kollektiivin jäsen.