Käsikirjastossa tapahtuu

Käsikirjasto

 

Valokuvakeskus Nykyajan käsikirjastosta löydät laajan, lähes tuhannen niteen valikoiman valokuva-aiheista kirjallisuutta.

Käsikirjaston seinällä on esillä Kuukauden kuva, kuukausittain vaihtuva valokuvateos.

Kirjapoiminta on valokeilaan asetettu nosto Nykyajan kirjahyllystä.

Käsikirjaston punainen sohva on oiva paikka istahtaa hengähdystauolle näyttelyvisiitin ohessa – ja saa kirjastoomme tulla myös ihan noin muuten vaan! Käsikirjasto on avoin ja ilmainen kaikille.

 

Kirjapoiminta
– näyttelyassistentti suosittelee!

 

Mikä kirjapoiminta?

Kirjapoiminta Nykyajan käsikirjaston kattavasta valokuvakirjojen kokoelmasta.

Valokuvakeskus Nykyajan uusi aluevaltaus kulkee nimellä ”Kirjapoiminta”. Kirjapoiminnassa valokeilaan nostetaan kiinnostava julkaisu Nykyajan käsikirjaston kattavasta valokuvakirjojen kokoelmasta. Nosto voi olla sattumanvarainen, tarkasti harkittu tai perustua esimerkiksi johonkin yhteiskunnallisesti ajankohtaiseen aiheeseen. Kyseessä voi olla klassikkoteos, pieni vihkonen tai vaikkapa uutuuksista uusin valokuvakirja.

Tavoitteena on lisätä käsikirjastomme näkyvyyttä ja helpottaa yleisön tutustumista valokuvakirjallisuuteen.

Kirjapoiminta on esillä käsikirjastossamme, tervetuloa!

 

Kirjapoiminnat 2020:

ELOKUU 2020:

JANNE SEPPÄNEN: Valokuvaa ei ole (Musta Taide 2001)

Janne Seppäsen Valokuvaa ei ole (Musta Taide 2001) on akateeminen tutkimus valokuvasta ja kuvajournalismista. Se erittelee mm. brittiläisen ja amerikkalaisen valokuvatutkimuksen keskeisiä teemoja. Mitä tarkoittaa valokuva? Miten se määritellään? Valokuvaa ei ole -kirjassa käsitellään mm. valokuvan kieltä, narratiivisuutta sekä kuvan ja tekstin suhdetta.

Valokuvan kyseenalaistaminen on nykypäivänä hyvin ajankohtainen teema: valokuvat hallitsevat tajuntaamme nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Voiko digitaalisesti rakennettu valokuvankaltainen maalaus olla valokuva? Voiko aidon valokuvan tunnistaa epäitojen joukosta? Mikä on aito valokuva? Entä valokuvan rooli tänä päivänä? 2001 julkaistu Valokuvaa ei ole antaa hyvät valmiudet pohtia valokuvan olemusta myös vuonna 2020.

Valokuvaa ei ole -kirjassa todetaan sivulla 99:
”Hämmentävintä on valokuvan vajavainen kyky merkityksellistää ajallisia tiloja. Tämä on paradoksaalista, koska valokuvan omimpana ominaisuutena pidetään juuri suhdetta aikaan. Valokuva pystyy luomaan jännitteen kuvaushetken ja kuvan tarkasteluajankohdan välille. Se voi toimia ajatuksellisena yllykkeenä, johon voi syventyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Mutta valokuva ei voi esittää tapahtumista ehdollisena tai tulevaisuudessa toteutuvana mahdollisuutena. Se ei kykene vapautumaan pakottavasta imperfektistään: tämä oli, eikä koskaan palaa.”

Janne Seppänen on Tampereen yliopiston professori, joka on erikoistunut visuaalisen journalismin, valokuvan ja mediayhteiskunnan tutkimiseen. Seppänen on suomalaisen visuaalisen kulttuurin tutkimuksen keskeisiä hahmoja ja kirjoittanut myös paljon käytetyt alan perusoppikirjat Katseen voima ja Visuaalinen kulttuuri.

MAALISKUU 2020:

TOM WOOD: Looking for Love (Cornerhouse Publications 1989)

Tom Woodin Looking for Love avaa raa’an, realistisen, raadollisen ja toisaalta herkän näkymän 1980-luvun yökerhokulttuuriin. Nimensä mukaan rakkauden etsinnästä kertova teos käsittelee aihettaan dokumentaarisesti snapshot-estetiikan keinoin. Teosta voi katsoa mainiona ajankuvana, ja toisaalta hyvinkin ajattomana kuvauksena ihmisen kaipuusta toisten ihmisten luo. Kuvissa pääsevät esille niin iloiset, vahvat, hämmentyneet kuin eksyneetkin hahmot; niissä on ahdistusta, mutta myös riemua; naurua, riitaa, ahdistelua, sekä tietenkin: rakkautta.

Tom Wood (s. 1951) on irlantilainen valokuvaaja. Hänet tunnetaan erityisesti dokumentaarisista valokuvista, jota hän on kuvannut kaduilla, pubeissa, klubeissa, toreilla, työpaikoilla, puistoissa ja jalkapallokentillä. Woodin töitä on esitetty niin kirjamuodossa kuin näyttelyissäkin. Hänen kuviensa on sanottu yhdistävän raakuutta ja intiimiyttä ja kuitenkin onnistuvan välttämään tirkistelyn ja tunkeutumisen vaikutelman. Looking for Love on ensimmäinen Woodilta julkaistu valokuvakirja.

HELMIKUU 2020:

IDA PIMENOFF: Book of Hours (Kehrer 2015)

Ida Pimenoffin Book of Hours on syväluotaavan kepeä matka kohti elämäksikin kutsuttua vyöhykettä, jossa visuaaliset ärsykkeet, tyhjyys, harkitut lauseet ja voimakas kaunokirjallinen ote tempaavat kokijan todentuntuisiin pyörteisiin. Mikä virka ajalla on? Ajankäytön, ajan kulumisen ja ajan suhteellisuuden käsitteet ovat ajatuksissamme pinnalla. Älykkäitä kelloja on kaikkialla, ja aikaa on nyt todennäköisesti helpompi mitata kuin koskaan aiemmin. Millainen onkaan kirja, joka kertoo tunneista? Millä tavalla Book of Hours kertoo ajasta? Vai kertooko? 

Teos on hyvin rytmitetty, värikäs ja runollinen. Se on samanaikaisesti sekä hauska että vakava. 

Kuvissa on harmonista herkkyyttä, murrettuja sävyjä ja tiettyä kesäistä haikeutta.  Kuvat edustavat mielenkiintoista yhtälöä: raikas valoisuus yhdistyy kaiken sitovaan kelmeään, osin ummehtuneeseen harmauteen. Harmauden tunnetta käytetään onnistuneena värityskeinona.

Jokainen hetki on ainutlaatuinen. Jokainen hetki on samankaltainen.  

Ida Pimenoff (s. 1977, Helsinki) on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Pimenoff on viime vuosina tullut tunnetuksi erityisesti valokuvakirjoistaan. Valokuvakirjoissaan Pimenoff yhdistää kuvalliseen ilmaisuun lyhytproosaa. Pimenoffin tuotannon keskeisiä teemoja ovat muistot, identiteetti, perhesuhteet, yksinäisyys, kohtaamattomuus sekä rakkaus. Pimenoffin valokuvia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hänen teoksiaan on yksityiskokoelmien lisäksi myös Suomen valtion ja Helsingin Taidemuseon HAM:in kokoelmissa. 

Kirjapoiminta: ARKISTO

2019

HEIKKI WILLAMO: Vuosi metsässä (Maahenki 2012)

Vuosi metsässä on tunnelmallinen teos, joka sisältää päiväkirjamaista kerrontaa ja herkkyydessäänkin vahvoja mustavalkokuvia metsän olemuksesta. Kirjan tarinankerronta alkaa 21.12.2009, aikalailla tasan kymmenen vuotta sitten.

Eläimet, vuodenajat ja tarinallinen metsän olemus kohtaavat päiväkirjamaisen, paikoin jopa runollisen ja herkänkin tekstin. Teksti pohjaa tarkkoihin havaintoihin ympäristöstä sekä pohdiskeleviin tunnetiloihin ja myytteihin. Mikä on ihmisen suhde metsään, eläimiin?

Vuosi metsässä -kirjan valokuvat ovat vangitsevia, syviä ja harmonisia. Kuvista paistaa kuvaajan intohimoinen suhde ympäristöönsä: näkökulma on usein yllättävä mutta luonnollinen, samanaikaisesti utuisen tunnelmallinen ja terävä. Herkkä, melankolinen kauneus kohtaa valööririkkaan, vahvan tunnelatauksen.

Vuosi metsässä -kirja ansioituu erityisesti kokonaisteoksena, eräänlaisena kasvukertomuksena. Tekstit ja kuvat toimivat myös irrallisina katkelmina sieltä täältä selaillessa, mutta parhaiten teos pääsee oikeuksiinsa alusta loppuun luettuna.

Vuosi metsässä -valokuvanäyttely on ollut esillä Valokuvakeskus Nykyajassa syksyllä 2012.


Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. Hän on erityisen kiinnostunut vanhan metsän elämästä ja tunnelmasta sekä muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana.

Willamo on pitänyt lukuisia valokuvanäyttelyjä Suomessa ja ulkomailla ja julkaissut parikymmentä kirjaa. Willamon työt ovat jo pitkään kuljettaneet ihmisiä pohjoisen luonnon äärelle miettimään sen ainutkertaisuutta ja haavoittuvuutta.”

Lähde: http://www.heikkiwillamo.com/info/