Leena Holmström: Merkityksettömiä hetkiä

Leena Holström:
Merkityksettömiä hetkiä6.–29.10.2018
Avajaiset 5.10.2018 klo 17-19

Leena Holmström

Päädyin Pariisiin. Vaelsin siellä kuin entisaikojen flãneur ja imin suurkaupungin ilmapiiriä kahviloineen, patonkikauppiaineen ja kodittomine pakolaisineen. Sitten Rue du Poissoniere -kadun kulmauksesta löysin kuvauspaikan, pankin käytöstä poistetun peilioven. Aloitin kuvaamaan ohi kulkevia ihmisiä peilin heijastavan pinnan kautta. Jätin peilipinnan graffitit ja siinä törröttävän ovisilmän kuvan etualalle – minulle ne olivat kuin metafora aikamme jännitteistä ja tarkkailun alla olemisesta.
Metro imi ja purki tavallisia pariisilaisia, jotka kulkivat nauhana ohitseni. Kuvasin demokraattisesti kaikenlaisia ihmisiä valikoimatta heitä mitenkään. Olin samoilla jalansijoilla ja kuvittelin rajaavani kadun näyttämöä peilin avulla. Liitin yhteen arjen askeleet ja peilin kapinallisen graffitin. Olin tarkkailija, mutta itsekin tarkkailtavana, sillä vieressä oli pankkiautomaatti valvontakameroineen.
Jatkoin elokuvaohjaajan rooliani kirjaimellisesti kotona, kun kokosin kuvistani kollaaseja, joita sitten pilkoin ja kokosin uudestaan tietokoneella. Halusin kuviini tunnelman, joka sisälsi yhtäältä hilpeää jalkojen ja valojen ja varjojen vilinää, toisaalta monotonista toistoa, ihmisten virtaa ja väenpaljoutta mutta myös pelon ja vierauden tunnetta. Kuviin tulee näkyviin oma historiani, erilaisten kaupunkikokemusten fiktiivinen ja alitajuinen kollaasi.
Pariisi-kokemuksen kaleidoskooppimainen moninaisuus ei olisi millään asettunut yhteen ratkaisevaan hetkeen Cartier-Bressonin tyyliin. Sen sijaan löysin sen tuhansista sinänsä merkityksettömistä hetkistä, jotka sarjallisuus ja toisto pelkistää uusiksi merkityksiksi.