v

Jussi Kapanen: Readymade Tampere

8.1.–31.1.2022

Readymade Tampere -näyttelyn kuvat on kuvattu kuuden vuoden aikana Tampereen kaduilla. Kuvat ovat taltiointeja hetkistä ja tapahtumista ilman keskusteluja tai muuta kontaktia kuvien henkilöiden kanssa – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Toisin sanoen kuvissa ei ole mitään ennalta järjestettyä. 

Omalla kohdallani osa katukuvauksen hauskuutta on ollut huomata se, kuinka pikkuhiljaa kuvat ja kuvaaminen lopulta linkittyvät kokemukseen itsestä ja maailmasta. Koen, että kuvat eivät kuitenkaan heijastele erityisesti yhden yksilön havaintoja ja arvostuksia. Koen voimakkaasti, että en ole havaintoineni yksin, vaan biologisena ja kulttuuriin sidottuna olentona kiinnostun jostakin, joka kiinnostaa muitakin. Satun vain olemaan kameran kanssa liikkeellä.  

Tulokulmani valokuvaukseen on hyvin arkinen ja käytännöllinen. Kuvat löytyvät läheltä. Katu on readymade-ympäristö, joka tarjoilee universaaleja näkyjään suhteellisen pienellä panostuksella. Pitää vain olla valmis hyväksymään se, että tulos on aina epävarma. Kuva muodostuu lopulta vain niistä satunnaisista aineksista, joihin sattuu törmäämään. Aineksien havaitseminen edellyttää arkista hyötyliikuntaa, hetkessä elämistä, avointa mieltä ja usein silkkaa tuuria. Ja tämä rouva Fortunan osuus tekee nöyräksi. Tilanteisiin toki pitää aina hakeutua, ja paikalla oloa voi pitää ansionaan. Mutta se, mitä oikeasti tarttuu kennolle, on viime kädessä sattumaa. Eikä se ole kenenkään ansio. Mielestäni siinä on katukuvauksen viehätys.  

Tekijyys katuvalokuvauksessa muistuttaa mielestäni ikonimaalareiden nimettömyyttä.  Sattuman tai ihmeen osuus on onnistuneissa kuvissa usein suuri. Itseasiassa hienoissa kuvissa profaani kohoaa joksikin korkeammaksi, ikonimaiseksi todellisuudeksi. Tapahtumat tapahtuvat ja joku dokumentoi ne. Alkuperäisen tapahtuman omistajuutta ei ole kenelläkään.  

Siksi tässä näyttelyssä on esimerkkejä muiltakin katukuvaajilta. Olivat he harrastajia tai ammattilaisia, he ovat olleet paikalla ja todistaneet jotakin kuvan arvoista. Olisin itse halunnut ottaa monia heidän kuvistaan. Katson, että kuva merkitsee aina tekijää enemmän, vaikka se kuulostaisi naiivilta. Alkuperäinen tapahtuma ja kuvan lähtökohta on se tärkein asia. Eikä sillä ole omistajaa. 

Koska havainnoimme, rekisteröimme ja näemme, olemme kaikki katuvalokuvaajia. 

Jussi Kapanen on 52-vuotias paljasjalkainen tamperelainen katuvalokuvaaja ja kolmen lapsen isä. Hän kävi koulunsa Ikurissa, Nekalassa ja Tammerkosken lukiossa. Oriveden opiston yksivuotisen kuvataidelinjan jälkeen Jussi Kapanen muutti Helsinkiin ja valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi 1998. Vuodesta 1999 hän on toiminut kuvataiteen lehtorina, aluksi Etelä-Hervannan koulussa ja vuodesta 2001 Lielahden koulussa (Harjuntaustan koulu vuoteen 2005). Hän aloitti aktiivisen katukuvaamisen 2015, kun perhe-elämältä näytti jäävän aikaa taiteelliseen toimintaan. 

Valokuvataiteen museo valitsi @jussi_kapanen Instagram – tilin edustamaan katukuvausta Collecting Social Photo-projektiin ja 15 kuvaa otettiin museon kokoelmiin. Hän kertoo myös Valokuvataiteen museon katuvalokuvaus-podcast-osassa katuvalokuvauksestaan katuympäristössä Tampereella.  

//

Photographs in Jussi Kapanen’s exhibition Readymade Tampere were made during six years on the streets of Tampere. The images capture moments and events without communication or contact to the people in the photos – a few exceptions excluded. In other words, nothing is staged.

For me, a large part of why I enjoy street photography has been to notice how, little by little, the photographs and the act of making photographs link to the experience of one’s self and the world around. Though I do not think that the images merely reflect one individual’s observations and values. I strongly believe that I’m not alone with my observations, but instead as a creature tied to both biology and culture, I get interested in things that interest others as well. I just happen to be there with a camera.

My perspective to photography stems from everyday life and is very practical. The images are found close by. The street is a readymade environment that offers universal imagery with relatively small effort. One simply has to be ready to accept that the result is always uncertain. In the end, the photograph is formed from random elements that one stumbles upon. Observing these elements requires moving around in everyday life, throwing oneself into moments, an open mind and often pure luck as well. The role of luck is what ultimately humbles me as a photographer. Of course one has to get to those situations and being there is a merit in itself. What is captured in the photograph, is ultimately up to chance. It is no one’s achievement. That is the appeal of street photography.

The authorship in street photography reminds me of the anonymity of iconography. Chance or miracle often play a large part in successul images. In fact, in great images the profane ascends to something higher, an iconographical reality. The events happen and someone documents them. The ownership of the original event belongs to no one.

This is the reason why the exhibition includes images from other street photographers. They are either enthusiasts or professionals and have been there and experienced something worthy of a photograph. I would like to have made many of their images. I think that the photograph always means more than the photographer, even if it sounds naive. The original event and its background is the most important element. And no one has ownership of that.

Because we observe, register and see, we are all street photographers.

Jussi Kapanen is a 52-year-old street photographer and a father of three children from Tampere. He went to school in Tampere. After one year art school in Orivesi he moved to Helsinki and got his MA from University of Art and Design Helsinki in 1998. He has taught visual arts since 1999 and started to photograph streets actively in 2015. The Finnish Museum of Photography selected Jussi’s instagram account @jussi_kapanen to Collecting Social Photo -project and 15 images were included into the museum’s collection.