v

Heedo Lee: 365 / 6575

3.12.-28.12.

Millainen on minun suhteeni pysäytettyyn aikaan, mitä haluan kertoa ihmisistä tuona ajanjaksona? Kysymyksiä, joihin useimmat kuvaajat miettivät vastausta jossain kohtaa uraansa.

Heedo Lee kääntää kameran itseensä ja aikaan, jolloin hänen oma elämänsä muuttui pysyvästi.
Mukana on kuvia perheen molemmista kotimaista: arkisilta kotikonnuilta Helsingistä ja matkalta Koreasta. Kuvien keskiössä on perheen ensimmäisen lapsen ensimmäinen vuosi – pariskunnan elämän mullistava aika. Ajanjakso jossa uusi ihminen alkaa saada muotoa, luonnetta ja persoonaa.

“Lapsen ensimmäinen vuosi on myös hänen vanhempiensa ensimmäinen vuosi isänä ja äitinä. Näissä kuvissa ei ole korostettu tavanomaisesti lapsen ensimmäisiä asioita: ensimmäistä horjuvaa askelta, ensimmäistä pottahetkeä, ensimmäistä yritystä pukea ylleen. Kuvien ytimessä ei olekaan niinkään lapsi – vaan kolmen ihmisen jakama yhteys toisiinsa. 

Vaikka digitaalisen kuvan ajanjaksoon siirtyminen onkin muuttanut perhevalokuvan lajityypin esitystavan toiseksi, on kuvien keskeinen sisältö edelleen sama: muistiinmerkitseminen ja muistaminen. Millaisia kuvamuistoja jätän lapsilleni ja seuraaville sukupolville? Mitä haluan muistettavan tästä ajasta? Kuvien lapsi tutkii ehkä aikuisena kuvia halutessaan ymmärtää vanhempiaan uudella tavalla: millaiseen aikaan ja ympäristöön olen syntynyt? Millaisia olivat vanhempani nuorempina? Kuvien katsoja jää etsimään samankaltaisuuksia kasvoista ja ilmeistä, tarinoita kuvien henkilöiden välisistä raoista.

Vaikka kuvasarjan kuvat ovat myös valokuvaajan omakuvia, ne ovat ennen kaikkea kuvaajan rakkauslaulu perheelle, suvulle ja jatkumolle.”

Vuokko Isoherranen

Heedo Lee on syntynyt Soulissa Etelä-Koreassa ja viettänyt lapsuutensa Moskovassa josta hän palasi teinivuosiksi takaisin Koreaan. Opiskelut toivat hänet lopulta Suomeen, Tampereelle. Tamperetta hän pitääkin kotinaan, vaikka asuu nykyisin Helsingissä. 

Heedo aloitti valokuvauksen maisemakuvauksen parissa. Ensimmäinen suunnanmuutos valokuvauksen saralla syntyi kuitenkin vuosia sitten Etiopiassa vietetyn ajanjakson myötä ja siitä lähtien hän on kuvannut pääsääntöisesti ihmisiä ja eläimiä. Seuraava käännekohta oli maailmaa muuttanut koronapandemia. Korona-aika kosketti tavalla tai toisella jokaisen arkea ja tämä vaikutti myös Heedon valokuvaukseen. Esikoisen syntymä keskellä pandemiaa teki sen, että kameran linssi kääntyi yhä useammin kohti perhe-elämää ja sen arkisia hetkiä.

///

What is my relationship to stopped time, what do I want to tell about people during that time? Questions that most photographers contemplate at some point of their career.
Heedo Lee turns the camera towards himself and to the time when his own life was changed for good. There are pictures from the family’s both homelands: familiar hoods in Helsinki and travels in Korea. At the heart of the pictures is the first year of the first child – the turning point in the couple’s life. The time period during which the new human being develops his shape, temperament and personality. The child’s first year is also his parents’ first year as father and mother. In these pictures, you will not see the usual first time shots of the child: the first step, the first potty session, the first dressing experiment. At the center of the pictures is not so much the child but the connection between three people.
The era of digital photography has changed the genre of family photography, but the core content is still the same: making notes and remembering. What kind of picture memories do I leave to my children and the next generation? What do I want to be remembered of this time? The child of the pictures may look at the pictures as adult, trying to understand his parents in a new way: into which time and environment was I born? What were my parents like when they were young? The observer of the pictures looks for similarities in faces and expressions, stories of the gaps between the persons.
The pictures are of course self portraits of the photographer, but above all they are his declaration of love to his family and continuity.
Vuokko Isoherranen

Heedo Lee was born in Seoul, Korea and spent his childhood in Moscow, Russia. After returning to Korea for several years to finish the upper secondary education, the undergraduate study took him abroad again, this time to Tampere, Finland. Since then he considers Tampere his home even if he lives in Helsinki these days.
Being surrounded by beautiful Finnish nature, Heedo naturally started photographing landscape. However, the visit to Ethiopia several years ago changed his interests from landscape to people and animals. The next turning point in his photography was when the covid-19 arrived. As it has changed the world and influenced many other people’s life, this made him turn his camera lens towards more himself and family to document his daily life, without a doubt having the greatest impact and inspiration from his first child born during the pandemic era.