v

Henrik Duncker: Suomea sattumoisin

6.8.-30.8.2021

Vuosituhannen vaihteen jälkeen Dunckerin kuvausmatkat olivat suuntautuneet lähinnä Baltiaan ja muualle ulkomaille ja hän halusi päivittää mielikuviaan Suomesta. Siinä missä aiemmat kuvaushankkeet Suomessa, kuten Viljelijän sopimus ja If Nokia were a place… olivat paikkakuntakeskeisiä tai tapailivat Suomi-kuvaa esineiden kautta (Pahka-Suomi) häntä kiinnosti tehdä laajempi kuvakokonaisuus Suomesta.

Duncker kuvasi vuonna 2016 residenssitaiteilijana katua Kaunasissa ja kesällä 2018 käynnisti Latviassa hankkeen, jossa hän kuvasi päästä päähän Liepajan ja Ventspilsin väliltä puretun rautatien osin umpeen kasvaneen 120 km reitin. Syksyllä 2018 hän käveli ja kuvasi iPhonella Riian pääkadun Brīvības ielan päästä päähän ja lähetti kuvat langattomasti galleriaan missä avustaja sitä mukaa tulosti ja ripusti kuvat. Kuvausprossessin innostamana hän halusi menetellä vastaavalla tavalla Suomi-hankkeessa ja kiinnostui sen soveltamisesta kansallismaisemien kuvaamiseseen.

Kansallismaisema käsitteenä on suhteellisen uusi ja se lienee ensimmäisen kerran esiintynyt vasta vuonna 1987 Kolia käsittelevässä artikkelissa. Maisemaa kansallisena symbolina oli toki tarkasteltu jo pitkään kansallistunteen kasvaessa ja 1800-luvun lopulla maantieteilijät tekivät aloitteen Suomen nähtävyyksien ja maisemien valokuvaamisesta. 1990-luvun puolivälissä ympäristöministeriö nimesi Kansallismaisema-raportissaan 27 erityistä kansallismaisemaa: mukaan otettiin kohteita kustakin maisemamaakunnasta, kansallisen kulttuurin eri osa-alueista ja kansallisen historian eri vaiheista. Raportissaan ”Ympäristöministeriö toivoo, että laaja kansalaiskeskustelu viriäisi paitsi kansallismaisemien myös muiden arvokkaiden maisemien ja kulttuuriympäristöjen vaalimisesta ja maamme erityispiirteitä kuvastavien maisemien määrittelystä yleisenä kysymyksenä. Kansallismaisema on kulttuurinen sopimus, jonka jokainen aikakausi joutuu tarkistamaan.”

Duncker pohti, että voisiko ympäristöministeriön aloitteeseen vastata laatimalla vaihtoehtoisen kokoelman ”kansallismaisemia” satunnaisotannalla? Hän käytti kuvauspaikkojen valinnassa satunnaisalgoritmia. Geoinformatiikkaa ja sosioekonomiaa tohtoriopinnoissaan yhdistelevä Marko Kallio koodasi algoritmin ja suoritti tietokoneajon maantieteellisten koordinaattipisteiden laskennan. Duncker antoi algoritmin heittää hänet tiettyyn pisteeseen:  ”suoristan rankani, pudistelen matkapölyt vaatteistani ja alan tutkailla ympäristöä pisteen tuntumassa uteliaana ja tarkkaavaisena.”  Hän aloitti kuvaukset kevättalvella 2019 ja kesäkuuhun 2021 mennessä kuvattuja kohteita on kertynyt 70.