v

Maria Ylikoski: Ester Näkymätön

26.4.–26.5.2025

Maria Ylikosken Ester Näkymätön -projekti kokoaa muotokuvaa taiteilijan tädistä ja presidentti Urho Kekkosen pitkäaikaisesta sisäköstä Ester Markkolasta. Ylikoski järjestelee, muokkaa ja tulkitsee tätinsä Esterin jäämistöä, kuten kuvia, kirjeitä, tavaroita ja vaatteita, yrittäen muodostaa käsitystä Esterin erityislaatuisesta elämästä. Valokuvakeskus Nykyajassa on esillä kuvia henkilöstä, joka oli monella tavalla näkymätön.

Ester syntyi vuonna 1920 Ikaalisten Kovelahdessa. 1940-luvulla hän työskenteli kodinhoitajana Tampereella, missä hän tutustui kauppaneuvos Kalle Kaihariin. Kaiharin avulla Ester pääsi pääministeri Urho Kekkosen taloudenhoitajaksi Kesärantaan v.1952. Työ jatkui presidentti ja rouva Sylvi Kekkosen sisäkkönä aina Kekkosen kuolemaan asti vuonna1986. Esterin pääasiallisena tehtävänä oli huolehtia presidenttiparin vaatteista ja yksityistiloista. Ester asui Tamminiemen vintillä ja matkusti presidenttiparin mukana noin 20 valtiovierailuilla. Hän oli uskollinen palvelija, ”Tamminiemen kaikki kaikessa”, kuten Kekkonen häntä myllykirjeessään (Kirjeitä Myllystäni 2, 1976) kutsuu.

Esterin elämästä tiedetään melko vähän. Häntä ei saanut kuvata eikä hän juuri antanut haastatteluja saati puhunut työstään sukulaisille. Ylikoskelle Ester on kuin kehittämätön negatiivi, tarina, jota ei ole kerrottu. Näyttelyssä onkin esillä eräänlaisia epäkuvia, joiden kohde pakenee kameran katsetta. Teoksen Ei saa kuvata! kuvat ovat tuntemattomien kuvaajien dokumentaatiota Esterin ajasta presidentin virka-asunnolla Tamminiemessä ja kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa. Kuvat ovat muistoja matkoista, vapaa-ajasta ja työtehtävistä. Ester piilottaa kasvonsa ja juuri tämä kiehtoo taiteilijaa. Voiko muotokuvaa tehdä ilman katsetta, ilman ihmistä, Ylikoski pohtii näyttelyä rakentaessaan.

Valokuvaajalle Ester on haaste, ja siitä kertoo myös valokuvaaja Heikki Savolaisen tarina. Savolainen teki 1970-luvulla juttua Kenkälusikka -nimiseen lehteen Kekkosen kengistä. Hän ei saanut Esteristä kuvaa, mutta Ester kertoi hänelle, miten Nikita Hruštšov oli onnistunut kuvaamisessa. Maria Ylikoski on yrittänyt löytää Nikita Hruštšovin ottamaa kuvaa siinä onnistumatta. By Nikita -teoksen kuvat Esteristä ovat syntyneet tekoälyä hyödyntäen.

Ihmisen mielessä kuva piirtyy sanojen välityksellä. Kun ihminen syöttää (promptaa) tekoälylle tietoa, tapahtuu se hieman samalla tavalla kuin yrittäisi selittää toiselle ihmiselle kuvaa tai tilannetta. Tekoälyn tuottamat kuvat perustuvat sille syötettyihin jo olemassaoleviin kuviin. Ihminen taas pystyy kuvittamaan mielessään sellaisia asioita, joita on aikaisemmin nähnyt tai kokenut. Tulkinta, kuvan ymmärtäminen edellyttää kokemusta.

Kun yksi tekoälyn tuottamista kuvista annettiin toiselle tekoälyohjelmalle tulkittavaksi, saatiin alla oleva analyysi. Taiteilijan mielestä tekoälyn tulkinta vastaa erinomaisesti kuvaan alun perin haettua vaikutelmaa:

”Yleisesti kuvan ilmapiiri on muodollinen, siitä henkii hieman hämmentävä jännitys ja menneen aikakauden tunne. Tähän tunteeseen vaikuttaneita elementtejä ovat: Mustavalkoinen valokuva: monokromaattinen estetiikka luo klassista vuosisadan puolivälin tunnelmaa, ajattomuuden ja etäisyyden tunteen. Asunnon muotokieli viestii selkeästi yläluokasta, koristeellinen kattokruunu ja klassiset huonekalut viittaavat vaurauteen ja hienostuneisuuteen. Kehon kieli: Miehen käsi naisen olkapäällä on silmiinpistävin elementti. Se on ele, joka voidaan tulkita suojaavaksi, omistavaksi tai jopa hallitsevaksi. Naisen ilme on melko tyyni ja hieman pelokas, mikä lisää kuvan jännittyneisyyttä. Asetelma: Hahmojen sijoittelu, jossa mies näyttäytyy voimakkaana taustalla, luo valta-asetelman, joka tuntuu epätasapainoiselta. Valaistus: Pehmeä, hajanainen valaistus lisää hieman unenomaista tai surrealistista tunnelmaa, mikä puolestaan lisää kuvan hämmentävyyttä. Kuvan kohtaus herättää kysymyksiä ja jättää katsojan hieman levottomaksi, ikään kuin jokin ei olisi oikein.”

Kekkosen aikaan presidentin mukana matkoilla seurasi paljon toimittajia ja kuvaajia. Koska Ester matkusti Kekkosten kanssa, Ylikoski oletti löytävänsä hänestä kuvia kuva-arkistoista. Istuttuaan lukemattomia tunteja eri arkistoissa (YLE, Kavi, Journalistinen kuva-arkisto JOKA, Valokuvataiteen museon arkisto, UKK arkisto) Ylikoski onnistui löytämään kaksi valokuvaa Esteristä ja kaksi esiintymistä Ylen filmeillä. Ylestä löydetyt Esterit ovat esillä videoteoksessa Näkymätön.

Sisäkön työ on sitä näkymätöntä mutta tärkeää kulisseissa tehtävää työtä, joka pitää instituutioita pystyssä. Ester huolehti vaatteista ja asusteista, siitä että isäntäväki oli aina edustuskunnossa. Hänen työnsä jälki näkyy, vaikka häntä itseään ei nähdä. Kehys on sarja kuvia irtokauluksista, joita Ester on säilyttänyt. Kaulukset ovat kuuluneet joko hänelle tai Sylvi Kekkoselle. Kaulukset kehystävät vaatetta – ja kasvoja – joita emme kuvissa näe.

Maria Ylikoski (s. 1966, Ikaalinen) on opiskellut valokuvausta Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa ja Högskolan för Fotografi och Filmissä Göteborgissa. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Ylikoski on aikaisemmin työstänyt useita videomuotokuvia ja käsitellyt muistiin, tarinan kertomiseen ja perheeseen liittyviä aiheita. Ylikoskelle tekemisen lähtökohta on useimmiten valokuva tai valokuvaan liittyvät kysymyksenasettelut, vaikka lopputulos olisikin liikkuvaa kuvaa tai installaatio. Ylikosken teoksia on ollut esillä näyttelyissä ja festivaaleilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin vuodesta 1995 lähtien. Ester näkymätön -projekti alkoi Koneen säätiön apurahan turvin vuonna 2020 ja jatkuu edelleen. Projektin teoksia on esitetty aiemmin Valokuvagalleria Hippolytessä ja Galleria Huudossa, Helsingissä. Lisätietoa: https://www.mariaylikoski.com

Näyttelyä ja taiteilijan työskentelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja Niilo Helanderin säätiö. Kiitos UKK arkisto, VHS-klubi, Heikki Savolainen, Kimmo Kivelä (Midjourney promptaus) ja Timo Kekkonen.

//

Maria Ylikoski’s Ester Invisible project compiles a portrait of the artist’s aunt and President Urho Kekkonen’s long-time housemaid, Ester Markkola. Ylikoski organizes, edits and interprets her aunt Ester’s remains, such as pictures, letters, objects and clothes, in an attempt to form a picture of ​​Ester’s special life. The Photo Center Nykyaika is exhibiting images of a person who was invisible in many ways.

Ester was born in 1920 in Kovelahti, Ikaalinen. During the 1940´s she was working in Tampere where she met Kalle Kaihari, a well known businessman and a friend of Urho Kekkonen. Through Kalle Kaihari Ester got a job as a housemaid for Prime Minister Kekkonen in 1952. She continued her work during Urho Kekkonen´s presidency and retired only after his death in 1986. Ester´s main task was to look after the clothes and private spaces of the presidential couple. She lived in the attic of Tamminiemi and traveled with them on about 20 state visits. Ester was a loyal servant, ”The everything of Tamminiemi,” as Kekkonen referred to her in his book Kirjeitä myllystäni.

Very little is known about Ester’s life. She was never to be photographed, and she rarely gave interviews, let alone spoke about her work to her relatives. To Ylikoski, Ester is like an undeveloped negative, a story that has not been told. No Photos, please! presents a series of album photos by unknown photographers of Ester’s time at the president’s official residence, Tamminiemi, and at the summer residence, Kultaranta. The images are memories of travels, leisure, and work tasks. In the photographs the subject flees the gaze of the camera. Ester hides her face, and this intrigues the artist. Can a portrait be made without a gaze, without the person, Ylikoski ponders while constructing the exhibition.

For a photographer, Ester is a challenge, as highlighted by photographer Heikki Savolainen’s story. In the 1970s, Savolainen photographed an article for a magazine called Kenkälusikka about the care of Kekkonen’s shoes. He wasn’t able to get a picture of Ester, but she told him how Nikita Khrushchev had managed to take a picture of her. Maria Ylikoski has tried to find the photo taken by Nikita Khrushchev, without success. The images of Ester in the By Nikita work were created with the help artificial intelligence.

In the human mind, a picture is drawn through words. Feeding information (or prompting) to an artificial intelligence, is a similar process to trying to explain an image or situation to another person. The images produced by the AI are based on the already existing images. Similarly a person is able to imagine in his/her mind things he/she has previously seen or experienced. Interpretation, understanding an image, requires experience.
When one of the images produced by the artificial intelligence was given to another artificial intelligence program for interpretation, an analysis was obtained. In the artist’s opinion, the interpretation corresponds perfectly to the impression originally sought in the image:

”Overall, the atmosphere is one of formality, slightly unsettling tension, and a sense of a bygone era. Here’s a breakdown of the elements contributing to this feeling: Black and White Photography: The monochrome aesthetic immediately evokes a vintage, mid-century feel. It lends a sense of timelessness and distance. Formal Setting: The room is clearly a well-appointed, upper-class home. The grand piano, ornate chandelier, and classic furniture suggest wealth and refinement. Body Language: The man’s hand on the woman’s shoulder is the most striking element. It’s a gesture that could be interpreted as protective, possessive, or even controlling. The woman’s expression is somewhat stoic and slightly apprehensive, which adds to the tension. Composition: The positioning of the figures, with the man looming over the woman, creates a power dynamic that feels unbalanced. Lighting: The soft, diffused lighting contributes to a slightly dreamlike or surreal quality, further enhancing the unsettling feeling. It’s a scene that invites questions and leaves the viewer feeling a bit uneasy, as if something is not quite right.”

During Kekkonen’s era, many journalists and photographers accompanied the president on trips and travels. Since Ester traveled with the President and his wife, Ylikoski assumed she would find pictures of her in image archives. After countless hours in the archives of Yle, Kavi, the Journalistic Image Archive, the Museum of Photography, and the UKK Archive, Ylikoski managed to find two photographs of Ester and two film appearances on Yle. The images found in Yle’s archives are part of the video work Invisible.

A maid’s work is the invisible yet vital backstage labor that keeps institutions running. Ester took care of the clothes and accessories ensuring that the hosts were always presentable. Her work left a mark, even though she herself was never seen. Frame is a series of images of detachable collars that Ester had kept. The collars belonged either to her or to Sylvi Kekkonen. The collars frame the clothing – or the face that we are not allowed to see.

Maria Ylikoski (b. 1966, Ikaalinen) studied photography at the Turku School of Arts and Communication and at the Högskolan för Fotografi och Film in Gothenburg. She earned a Master’s degree in Fine Arts from the Academy of Fine Arts in 2011. Ylikoski has previously worked on several video portraits and addressed themes related to memory, storytelling, and family. Her starting point is often photography or photographic-related questions, even though the final work might be in moving images or installations. Ylikoski’s works have been exhibited at exhibitions and festivals both in Finland and abroad since 1995. The Ester Invisible project began in 2020 with support from the Kone Foundation and is still ongoing. Results from her investigations have been previously shown at the Gallery Huuto and at Photographic Gallery Hippolyte in Helsinki in 2024. More information https://www.mariaylikoski.com

This exhibition and the artist’s work have been supported by the Finnish Cultural Foundation and Niilo Helander Foundation. Thanks to the UKK Archive, VHS klubi, Heikki Savolainen, Kimmo Kivelä (Midjourney prompting), and Timo Kekkonen.