v

Silja Tusa: Mitä jäljelle jää

31.5.–30.6.2025

Mitä jäljelle jää on sarja hylätyistä perhevalokuvista tehtyjä sekatekniikkakollaaseja. Sarja käyttää yhteiskunnan muuttuvaa suhdetta valokuvaan kehyksenä muistin, luopumisen ja läsnäolon tutkimiseen.

Suhteemme valokuvaan on ollut pitkään murroksessa. Digitaalisen kuvanmuokkauksen mahdollisuudet, sosiaalinen media ja orastava tekoäly ovat mullistaneet käsityksemme valokuvasta dokumentaarisena objektina.

Teossarja hylkää dokumentoinnin, ja tyypillisen editoinnin idealismin sijaan teokset tekevät analogisesti alkuperäiskuvista enemmän muistikuvien kaltaisia. Suhteemme menneisyyteen on jatkuvassa muutoksessa, muistikuvat vääristyvät ajan myötä yhä enemmän ja karsiutuvat pois, rakentaen valikoidun ja muovattavissa olevan narratiivin oman elämän kulusta. Teokset visualisoivat näitä mielen taipumuksia konkreettisella tavalla, kun alkuperäiset kuvat muokkaantuvat tunnistamattomiksi ja yksi elämä typistetään harkiten luotuun kuvakokoelmaan.

Osa teoksista pohjautuu todellisiin tapahtumiin, osa lainattuihin muistoihin ja toiset taas silkkaan fiktioon. Katsojalle ei kerrota, mikä on mitä, ja näin toisen ihmisen täydellisen tuntemisen mahdottomuus sekä yleisön ja tekijän välinen parasosiaalinen suhde tulevat näkyviksi.

Teoksissa luopuminen on konkreettisesti läsnä. Tuhoamalla isovanhemmiltaan perittyjä kuvia, taiteilija päästää kuvatut hetket historiaan, ja kuviin tallennetut versiot subjekteista katoavat lopullisesti. Tämän tyyppinen katoaminen tuntuu ensisilmäykseltä pelottavalta, mutta teokset lähestyvät aihetta lohdun tunteen kautta. Kuinka ihanaa onkaan päästää irti menneisyyden minästä, kuinka ihanaa olisi jos he eivät kummittelisi ikuisesti digitaalisen jalanjäljen muodossa, kuinka puhdistavalta tuntuu luopua lopullisesti, tietäen ettei kuvan varmuuskopio tule enää koskaan vastaan.

Tuhon kautta tehdyt teokset toimivat soraäänenä ikuisen nuoruuden ja täydellisyyden havittelun saturoimassa yhteiskunnassa. Molekyylien tapaan kuvat hajoavat atomeiksi ja yhdistyvät uuteen järjestykseen, kuolema on edellytys syntymälle. Muistutus siitä, ettei mikään kestä ikuisesti, eikä sen tarvitsekaan. Elämän hetkellisyydessä kylpeminen antaa mahdollisuuden tietoiselle läsnäololle, oman rajallisuuden tiedostaminen avaa silmät sille mikä on itselle tärkeää.

Silja Tusa (s.1999) on tamperelainen visuaalinen taiteilija, joka työskentelee pääosin sekatekniikkakollaasin ja valokuvan parissa. Hän valmistui vuonna 2024 Tampereen ammattikorkeakoulun Bachelor of Fine Art -opintolinjalta.

Tusa lähestyy teostensa aiheita rehellisen subjektiivisesti, yhdistellen omia kokemuksiaan laajempiin teemoihin. Kantavana aiheena hänen työskentelyssään on kaiken katoavuus, elämän ja materian kierto. Tematiikka heijastuu myös Tusan työskentelyssä. Hän toteuttaa teokset pääosin kierrätysmateriaaleista, tuhoten vanhaa luodakseen uutta. Hän käyttää runsaasti eri materiaaleja, leikkien tekotavoilla ja tekstuureilla, luoden uniikkeja teoksia jotka ovat tunnistettavasti Tusan käsialaa.

ENG

What Is Left Behind is a series of mixed media collages, created out of the artist’s family’s discarded album photographs. The series uses our society’s ever-changing relationship to photography as a framework for examining themes of memory, loss, and presence.

Our relationship to photography has been in a state of flux for a long while. The possibilities of digital photo manipulation, the careful curation of social media and the new frontier of artificial intelligence generated images have chiseled away at our perception of the documentary nature of photographs.

What Is Left Behind takes this abandonment of documentation in a different direction, replacing idealistic editing with analog photo manipulation, resulting in images resembling memories in all their haziness. The way we relate to the past is always evolving, our memories changing over time, some discarded along the way, the narrative of our identities forming and reforming throughout our lives. The series visualises these tendencies of the mind, warping the original photos beyond recognition and condensing a whole life into a curated selection of images.

Some of the pieces are versions of real events, personal and borrowed, others are based on pure fiction. Which is which is left unsaid, highlighting the impossibility of knowing another person thoroughly, as well as making the parasocial relationship between artist and audience visible.

The theme of loss is present throughout the wroks. By destroying photographs inherited from their grandparents, the artist releases the captured moments into the vastness of history, the photographed versions of the images’ subjects vanishing forever. This type of permanent disappearance seems frightening at first, but the pieces approach this loss through solace. It’s a wonderful thing to let go of past selves, to not have them haunt us through our digital footprints, to destroy an image knowing that a backup of a backup will never resurface.

The creation through destruction of the series acts as a dissenting voice in a world obsessed with eternal youth and perfection. Like molecules, the photographs break apart into atoms, reconverging into a new order. Death is required for birth, reminding us that nothing lasts forever, nor should it. Basking in the fleetingness of life gives an opportunity to to be fully present, the awareness of one’s finiteness acts as a catalyst to see what is truly important in life.

Silja Tusa (b.1999) is a Tampere-based visual artist who works mainly with mixed media collage and photography. They graduated from the Tampere University of Applied Sciences in 2024 with a Bachelor’s in Fine Art.

Tusa approaches each work from a place of honest subjectivity, weaving together personal experiences and universal themes. A recurring motif in Tusa’s work is the fleetingness of everything, the cycle of matter and life. This is reflected in their working process. Tusa creates their art mainly with recycled materials, destroying the old to create something new. They use a large variety of techniques, combining and playing with different materials, textures and pigments, resulting in unique pieces that are distinctly from Tusa’s hand.