v

Juha Vakkilainen: Peippojen suonissa virtaa dinosaurusten veri

8.1.–31.1.2022

Erilaiset elämänmuodot jatkuvat kaikkiin suuntiin: eteen ja taakse, joka suuntaan sivuille. Elämä yltää puunlatvojen yläpuolella suriseviin sääskiin ja vielä niitäkin ylemmäs aina avaruuden rajalla leijuvaan siitepölyyn saakka. Humuskerroksen pohjaa tonkivien karhukaisten alapuolelta elonkehä sukeltaa syvälle kallion uumeniin, paikkaan, jossa bakteerit ja arkeonit elävät ikuisessa pimeydessä. Myös kadonneet lajit ovat läsnä. Niiden perimä uinuu ympärillä kuhisevassa elämässä valmiina sopeutumaan muuttuviin oloihin. Peippojen suonissa virtaa dinosaurusten veri. 

Metsän jokainen osa on yhteydessä toisiinsa ja toisistaan riippuvainen. Metsän silmät näkevät kaiken, kaikista suunnista samanaikaisesti. Nyt metsä on tulessa. Sen uumenissa, syvällä metsän muistissa, dinosaurukset heräävät.  

Juha Vakkilaisen valokuvat syntyvät inhimillisen ja ei-inhimillisen keskinäisissä kohtaamisissa. Kun kuvaaja katsoo luontoa, katsoo luonto tätä takaisin. Kumpikin on näkijä, kumpikin nähty, erilainen, outo ja toisilleen vieras, silti samaa juurta ja syntyä, yhteistä maailman lihaa. 

Vakkilainen luottaa mustavalkofilmin todistusvoimaan: Olipa valokuva minkälainen tahansa, on se jälki kameran edessä olleesta – jälki kohtaamisesta luonnon kanssa. Kohtaamisissa maailma syntyy aina uudelleen. Kohtaaminen haastaa ajattelemaan ja olemaan toisin. Se kutsuu dialogiin ja avaa mahdollisuuden uudenlaiselle ymmärrykselle. Jos luonto olisi kaiken mitta, millaisen kuvan se ottaisi itsestään? 

Juha Vakkilainen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Vakkilainen on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin. Käsillä oleva kokonaisuus on Juha Vakkilaisen ensimmäinen yksityisnäyttely.  

Katso lisää: www.juhavakkilainen.com. 

//

Different forms of life stretch on in all directions. Life reaches the mosquitoes buzzing above the treetops and beyond, to the pollen hanging on the edge of outer space. Beneath the tardigrades digging in the humus, the sphere of life dives deep into the rock, to a place where bacteria and archaea live in eternal darkness. Extinct species are present as well. Their genomes slumber in the life around, ready to adapt to the evolving circumstances. The blood of dinosaurs flows in the veins of finches.

Every part of the forest is connected to and dependent on each other. The eyes of the forest can see everything from every direction simultaneously. Now the forest is on fire. In the depths of the forest, deep within its memory, the dinosaurs awake.

The photographs of Juha Vakkilainen are born in the encounters of human and non-human. When a photographer looks at nature, nature looks back. Both are seers, both are seen, different and strange to one another, yet of the same root and birth, of the same earth’s flesh. Vakkilainen trusts the strength of evidence that black-and-white film has: whatever the photograph is like, it’s a mark of what has been in front of the camera – a mark of an encounter with nature. The world is reborn in every encounter. This encounter challenges one to think and be differently. It invites one into a dialogue and opens up a possibility to a new kind of understanding. If nature was the measure of all things, what kind of picture would it take of itself?

Juha Vakkilainen has graduated from the Academy of Fine Arts Turku. He also has a MA from Aalto University. Vakkilainen has exhibited his photographs in many joint exhibitions. This is his first solo exhibition.

See more: www.juhavakkilainen.com.