Noora-Maija Tokee: Vedenpäällisiä

Vedenpäällisiä näyttely käsittelee vedenpäällisen pinnan erilaisia näkymiä, muodostelmia ja ilmiöitä. Vedenpäällinen ja -alainen maailma on lukemattomien lajien, bakteerien, kerrostumien, jatkumoiden ja yhteyksien muodostama kokonaisuus. Asioilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa- teoksissa esiintyvät valokuvat on kuvattu Tampereen järvissä ja lammissa, joista useat ovat heikossa kunnossa ihmisen toiminnoista johtuen.

Näyttely koostuu veistoksista, jotka on toteutettu lasista, valokuvasta, paperimassasta, maapigmenteistä ja optisesta lasista. Kyseisten materiaalien avulla olen luonut teoksiin muotokieltä, joka on pelkistyneen abstraktia, mutta sisältää samalla viitteitä mikros- ja makroskooppisiin järjestelmiin. Teoksissa esiintyvien valokuvien kuva-ala on supistunut hyvin pieneksi ja niitä katsotaan optisten linssien läpi. Vertauskuvallisesti ne kuvastavat järviympäristön tilaa ja sitä miten luonnon pinta-ala supistuu koko ajan pienemmäksi ja alaa alkaa peittää jokin muu, kuten rakentaminen, rehevöityminen sekä tulokaslajit.

Minua kiinnostaa optisessa materiaalissa sen merkittävyys ihmiselle. Emme tutkisi mikrokosmosta mikroskoopilla tai makrokosmosta teleskoopeilla ilman lasia (optiikka). Ilman sitä kohtauspintamme maailmamme kanssa olisi varsin ohut.

Teokset ovat oivalluksia ja havaintoja, joita olen tehnyt tarkkaillessani järviympäristöä. Millaisia kasveja on rehevöityneessä järvessä? Millaisia heijastuksia ja värejä veden pinta tarjoaa? Millaisia muotoja muodostuu, kun tuuli liikuttaa sinilevälauttoja? Millä tavoin voisin imitoida kyseistä näkymää? Voiko imitointi lisätä empatiaa luontoa kohtaan?

Water Surfaces exhibition discusses the different views, formations and phenomena that occur above the water surface. The world above and under water level is a combination of countless species, bacteria, strata, continuums and relations. On the other hand things do have their reverse side -the photographs used in the art works portray lakes and ponds in Tampere, many of which are in poor condition due to human actions.

The exhibition consists of sculptures that are made using glass, photographs, paper mache, pigments from the ground and optic glass as material. The art works are plain abstract but they still contain hints of microscopic and macroscopic systems that lay beyond. The surface area of the photographs in the art works is reduced to very small and they are viewed through an optical lens. The photographs are a metaphor for the condition of lake environments and how the ever diminishing nature is taken over by construction, eutrophication and invasive species.

What intrigues me in optical material is its significanse to people. We would not study microcosm with microscope or macrocosm with telescope without glass (optics). Without it our understanding of the world would be lesser.

The art works are insights and remarks that I have made while observing lake environments. What type of plants grow in an eutrophicated lake? What are the shapes that form when wind moves the floats of blue-green alga? How could I imitate such a view? Could this imitation increase empathy towards nature?