Kamerani liikkuu kuudesta kahteentoista sekuntia maalaten aikaa ja maisemaa. Hidas suljinaika muotoilee ja pelkistää kuvan kokemukseksi maisemasta. Yksityiskohtien kadottua jäljelle jää olennainen sekä kuvaajan liike tilassa ja ajassa.
Valokuva perusmuodossaan pysäyttää aikaa, mitä lyhyempi siivu aikaa tallentuu, sitä tarkempi hetki pysähtyy digikameran kennolle. Toimin kuvatessani siis päinvastoin, venytän aikaa. Pitkän suljinajan ansiosta liikeviivat, suhju ja epäterävyys näyttävät minulle toisenlaisen kuvan ajan ja paikan suhteesta. Kännykän kamera mahdollistaa välittömän kokemuksen tallentamisen ja jatkokäsittelyyn. Toimin tavallaan maalarin tavoin, voin vaikuttaa käsieni ja jalkojeni liikkeellä tallentuvaan kuvaan. Olen valolla maalaava kuvaaja tai oikeastaan kameraa käyttävä maalari.
Kuvaan kännykällä sen kätevän, mukana kulkevan koon ja uniikin jäljen vuoksi. En pääse samaan järjestelmäkameralla vaan pidän juuri käyttämäni Slow Shutter Cam- appin jäljestä, se liimaa siis päällekkäin kuvia ja simuloi pitkää valoitusaikaa ainutlaatuisella tavalla.
Syöksyessäni autolla halki maanteiden tallennan näennäisen tylsää tietä ja taivasta. En sommittele kuvia kuvatessani. Kuvaamisessa on satunnaisuutta, en lähde erikseen kuvausretkille. Olen kuvannut näitä slowshutter-otoksia jo viiden vuoden ajan. Auton liike on paljon nopeampaa kuin kävely. Jos auton vauhti on sata kilometriä tunnissa eli 27,8 metriä sekunnissa, niin yhdessä kuvassa liikuttu matka on kuuden sekunnin valotuksen aikana noin 167 metriä.
Kuvassa on aina kaksi ulottuvuutta: leveys ja korkeus. Kolmas ulottuvuus, tila ja syvyys on aina illuusio. Valokuvassa on läsnä myös neljäs ulottuvuus eli aika. Pyrin kohti valokuvauksen katoamispistettä, missä kulkee maalauksen ja valokuvan raja?
Ollipekka Kangas s. 1965 on Turkulainen kuvataiteen yliopisto-opettaja, taiteen maisteri ja kuvataiteilija. Hän käyttää valokuvaa ja mediaa osana nykytaiteen projekteja. Yksityisnäyttelyitä niin maalauksen, valokuvan kuin grafiikan alalta on kertynyt lukuisia vuodesta 1991.