Esa Luoto: Rämeitä – Sloughts

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 2.8.2019 klo 17 – 19! Opening on Friday the 2nd of August from 5 pm to 7 pm. Welcome!

Kaisu Häkkänen: Outness – Muilla alueilla

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 2.8.2019 klo 17 – 19! Opening on Friday the 2nd of August from 5 pm to 7 pm. Welcome!

Tampere Dok: Eijaa Heikkinen, Aimo Hyvärinen, Petri Ihanus, Harri Lundelin, Susanna Myllylä, Petri Nuutinen, Marja-Liisa Torniainen, Hannu Vanhanen ja Hans Viebrock

  Avajaiset perjantaina 5.7.2019 klo 17 – 19. Tervetuloa! Opening on Friday the 5th of July from 5 pm to 7 pm. Welcome! Eijaa Heikkinen: Minä ❤️ Viinikan liikenneympyrä Olen asunut alueella pari vuotta ja näkökulmani on jalankulkijan. Muuttoni aikoihin alkoivat ”jälleen kerran” Viinikan liikenneympyrän muutostyöt. Oikeastaan Viinikan liikenneympyrä on ympyrä enää vain kansan suussa. […]

Tiago Mazza: Daily Paths

‘Daily Paths’ on valokuvataideteos, joka esittää hetkiä ja maisemia taiteilijan arjesta. Sen tarkoitus on ilmaista yksityiskohtia, tunteita ja estetiikkaa, jotka ovat löydettävissä näennäisen tavallisista paikoista ja tilanteista jokapäiväi­sessä elämässä.
Teos on luotu Suomessa talven kuluessa: tämä näkyy valokuvissa vahvana ele­menttinä ja paljastaa, miten talvi vaikuttaa elämään, tunteisiin, kokemuksiin ja niihin ominaisuuksiin, jotka tähän vuodenaikaan liittyvät.

Marjukka Irni: Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi!

Marjukka Irnin yhteisötaideprojektit Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! ja Speglingar i Regnbågen esittele­vät ikääntymisen moninaisuutta. Projektien valokuvat toistavat tavallisesti hyvin heteronormatiivisen kult­tuurin kuvastoa toisesta näkökulmasta. Nämä yhteisötaiteen keinoin toteutetut, aktivistiset projektit jatka­vat Irnin aikaisempien teosten linjaa, joiden päämäärä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen taiteen keinoin.
”Minulle yhteisötaide tarkoittaa erilaisten yhteisöjen kanssa työskentelyä, yhdessä tekemistä, ja kiinnosta­vinta se on silloin, kun taiteellisista lähtökohdista käsin työskennellään kohti yhteiskunnallista keskustelua”, sanoo Irni.

Harri Kemppainen: Mitä minusta jää?

Näyttelyssä pohdin millaisen jäljen jätän jälkeeni. Rakennan teoksiani kerroksellisiksi ja monitulkintaisiksi; ei maailmakaan ole yksinkertainen eikä yksi totuus selitä asioita. Yksi tavoite on jäljen jättäminen. Se voi olla ajatuksen herättäminen tai mahdollisuuksien oven avaaminen. Ja onhan teos itsessäänkin jälki, kun se jää elämään tuleville sukupolville.

Näyttely tarkastelee jäljen jättämistä muillakin tasoilla. Poikani kuljettaa mukanaan joitain asioita minusta. Hänen lapsuudessaan vaikutukseni on ollut voimakkaampi, kun itsenäistymisen myötä hän on tehnyt omat päätöksensä. Geeniperimä jatkuu eikä pelkästään minun poikani kautta vaan myös sukulaisissani ja heidän lapsissaan.

Petri Juntunen: At the Heart of it All

At the Heart of it All tutkii kuolevaisuuttaan pohtivaa yksilöä; miten tarkastella olemassaoloaan, kun samanaikaisesti näkee alun ja vaistoaa väistämättömän lopun. Tätä elämisen halun ja kuoleman vääjäämättömyyden välistä konfliktia pyritään hallitsemaan tukeutumalla esimerkiksi kulttuurisiin rakenteisiin ja järjestelmiin, pyritään rakentamaan elämälle merkitystä ja arvoa. Tietoisuus tästä olemisen mielettömyydestä muovautuu sosiaalisiksi järjestelmiksi ja eskatologisiksi fantasioiksi. Laajemmassa mittakaavassa yhteisöt rakentavat symboleita: lakeja, traditioita ja uskomusjärjestelmiä, joilla pyritään selittämään elämän merkitystä ja tarkoitusta.

Karoliina Paatos: Cowboy Girls

Valokuvataiteilija Karoliina Paatos asuu Rovaniemellä ja työskentelee sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Cowboy Girls -näyttelyn valokuvat, videoteos, grafiikat, kirjat sekä muu esineistö ovat viimeisen kahdeksan vuoden työn tulosta Nevadasta, missä Paatos on seurannut kahden tytön kasvua syrjäisellä karjatilalla.

Nyt murrosikäiset tytöt tekevät karjatilan töitä, hoitavat eläimiä, ratsastavat sekä lassoavat, käyvät kotikoulua äitinsä johdolla ja keksivät vapaahetkinä villejä leikkejä vuorten ympäröimässä jokilaaksossa. Viikonloppuisin tytöt kisaavat juniorirodeoissa. Heidän elämänsä on hyvin konkreettisesti kiinni ympäröivässä maassa. Siteet perinteen jatkumoon ovat tiukassa, mutta vain aika näyttää, miten tälle elämäntavalle käy.

Janne Riikonen: When everything comes together but nothing makes sense

When everything comes together but nothing makes sense on Ruotsin graffitikulttuuria käsittelevä visuaalinen tutkielma.

Graffiti rantautui Ruotsiin 80-luvun puolivälissä. Siitä lähtien tuhannet graffitimaalarit ovat omistaneet elämänsä poikkeukselliselle taiteen muodolle. Maalaustensa ansiosta he saavat kunnioitusta oman pienen yhteisönsä sisällä samalla kun heitä yleisesti pidetään yhteiskunnan riesana.

Natalia Kopkina ja Taru Samola: Kaikki jää ihmiselle

Natalia Kopkinan ja Taru Samolan yhteisnäyttely Kaikki jää ihmiselle käsittelee ihmisyyttä lapsuuden maisemien kautta – menneiden ja nykyisten. Vuonna 1961 kirjoittamassaan omaelämänkerrassa Carl Jung ehdottaa: ”Sekä meidän sielumme, että ruumiimme koostuvat aineksista, jotka kaikki ovat olleet olemassa jo meidän esivanhempiemme pitkässä ketjussa. Se mikä yksilön sielussa on uutta, on tulosta ikivanhojen ainesten loputtoman erilaisista yhdistelmistä”. Taiteilijoita yhdistää myös hidas ja maanläheinen työskentely sekä kuvien vedostus analogisesti pimiössä. Näyttely koostuu Kopkinan teoksista sarjasta Motherland ja Samolan teoksista sarjoista Sateen jälkeen ja Sininen uni.

Jana Machackova-Oey: Shanghai Me

Muut kiinalaiset pitävät shanghailaisia koppavina. Oikeutetusti – Shanghailaiset ovat rohkeasti ylpeitä kaupungistaan. Heillä on siihen syytäkin. Shanghai on Kiinan huiman kehityksen keihäänkärki. Siinä missä Peking on maan poliittinen pääkaupunki, Shanghai on Kiinan talouden kiistaton keskiö. Suhde on suurin piirtein sama kuin New Yorkin ja Washington DC:n välillä.

Timo Wright: Solace

Solace -näyttely koostuu kahdesta surun ja luopumisen tärkeyttä käsittelevästä videoteoksesta.

Solace (suom. lohdutus) on kokeellinen dokumenttielokuva, jossa seuraamme pariakymmentä ihmistä itkemässä studiossa. Syitä heidän itkuunsa ei kerrota. Teosta kannattelee sitä varten sävelletty musiikki.