Harri Kemppainen: Mitä minusta jää?

Näyttelyssä pohdin millaisen jäljen jätän jälkeeni. Rakennan teoksiani kerroksellisiksi ja monitulkintaisiksi; ei maailmakaan ole yksinkertainen eikä yksi totuus selitä asioita. Yksi tavoite on jäljen jättäminen. Se voi olla ajatuksen herättäminen tai mahdollisuuksien oven avaaminen. Ja onhan teos itsessäänkin jälki, kun se jää elämään tuleville sukupolville.

Näyttely tarkastelee jäljen jättämistä muillakin tasoilla. Poikani kuljettaa mukanaan joitain asioita minusta. Hänen lapsuudessaan vaikutukseni on ollut voimakkaampi, kun itsenäistymisen myötä hän on tehnyt omat päätöksensä. Geeniperimä jatkuu eikä pelkästään minun poikani kautta vaan myös sukulaisissani ja heidän lapsissaan.

Petri Juntunen: At the Heart of it All

At the Heart of it All tutkii kuolevaisuuttaan pohtivaa yksilöä; miten tarkastella olemassaoloaan, kun samanaikaisesti näkee alun ja vaistoaa väistämättömän lopun. Tätä elämisen halun ja kuoleman vääjäämättömyyden välistä konfliktia pyritään hallitsemaan tukeutumalla esimerkiksi kulttuurisiin rakenteisiin ja järjestelmiin, pyritään rakentamaan elämälle merkitystä ja arvoa. Tietoisuus tästä olemisen mielettömyydestä muovautuu sosiaalisiksi järjestelmiksi ja eskatologisiksi fantasioiksi. Laajemmassa mittakaavassa yhteisöt rakentavat symboleita: lakeja, traditioita ja uskomusjärjestelmiä, joilla pyritään selittämään elämän merkitystä ja tarkoitusta.

Karoliina Paatos: Cowboy Girls

Valokuvataiteilija Karoliina Paatos asuu Rovaniemellä ja työskentelee sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Cowboy Girls -näyttelyn valokuvat, videoteos, grafiikat, kirjat sekä muu esineistö ovat viimeisen kahdeksan vuoden työn tulosta Nevadasta, missä Paatos on seurannut kahden tytön kasvua syrjäisellä karjatilalla.

Nyt murrosikäiset tytöt tekevät karjatilan töitä, hoitavat eläimiä, ratsastavat sekä lassoavat, käyvät kotikoulua äitinsä johdolla ja keksivät vapaahetkinä villejä leikkejä vuorten ympäröimässä jokilaaksossa. Viikonloppuisin tytöt kisaavat juniorirodeoissa. Heidän elämänsä on hyvin konkreettisesti kiinni ympäröivässä maassa. Siteet perinteen jatkumoon ovat tiukassa, mutta vain aika näyttää, miten tälle elämäntavalle käy.

Janne Riikonen: When everything comes together but nothing makes sense

When everything comes together but nothing makes sense on Ruotsin graffitikulttuuria käsittelevä visuaalinen tutkielma.

Graffiti rantautui Ruotsiin 80-luvun puolivälissä. Siitä lähtien tuhannet graffitimaalarit ovat omistaneet elämänsä poikkeukselliselle taiteen muodolle. Maalaustensa ansiosta he saavat kunnioitusta oman pienen yhteisönsä sisällä samalla kun heitä yleisesti pidetään yhteiskunnan riesana.

Natalia Kopkina ja Taru Samola: Kaikki jää ihmiselle

Natalia Kopkinan ja Taru Samolan yhteisnäyttely Kaikki jää ihmiselle käsittelee ihmisyyttä lapsuuden maisemien kautta – menneiden ja nykyisten. Vuonna 1961 kirjoittamassaan omaelämänkerrassa Carl Jung ehdottaa: ”Sekä meidän sielumme, että ruumiimme koostuvat aineksista, jotka kaikki ovat olleet olemassa jo meidän esivanhempiemme pitkässä ketjussa. Se mikä yksilön sielussa on uutta, on tulosta ikivanhojen ainesten loputtoman erilaisista yhdistelmistä”. Taiteilijoita yhdistää myös hidas ja maanläheinen työskentely sekä kuvien vedostus analogisesti pimiössä. Näyttely koostuu Kopkinan teoksista sarjasta Motherland ja Samolan teoksista sarjoista Sateen jälkeen ja Sininen uni.

Jana Machackova-Oey: Shanghai Me

Muut kiinalaiset pitävät shanghailaisia koppavina. Oikeutetusti – Shanghailaiset ovat rohkeasti ylpeitä kaupungistaan. Heillä on siihen syytäkin. Shanghai on Kiinan huiman kehityksen keihäänkärki. Siinä missä Peking on maan poliittinen pääkaupunki, Shanghai on Kiinan talouden kiistaton keskiö. Suhde on suurin piirtein sama kuin New Yorkin ja Washington DC:n välillä.

Timo Wright: Solace

Solace -näyttely koostuu kahdesta surun ja luopumisen tärkeyttä käsittelevästä videoteoksesta.

Solace (suom. lohdutus) on kokeellinen dokumenttielokuva, jossa seuraamme pariakymmentä ihmistä itkemässä studiossa. Syitä heidän itkuunsa ei kerrota. Teosta kannattelee sitä varten sävelletty musiikki.

Aapo Huhta: Block

Aapo HuhtaBlock 5.1.-28.1.2019Avajaiset 4.1.2019 klo 17-19Taiteilijatapaaminen 5.1.2019 klo 12.30 Scroll down for English Block on valokuvaessee nykyajan metropolista ja ihmisen paikasta siellä. Kuvakokonaisuus luo ensisilmäyksellä dystooppisen kaupunkinäyn, jossa raha haisee, ihmiset etsivät onnea, toisiaan ja tarkoitusta elämälleen. Teos liikkuu dokumentaarisen kerronnan ja rakennetun kuvan rajapinnalla. Kuvissa toistuu äärimmilleen viety pelkistys; pääosassa on betoniviidakko, ja ihmiset […]

Tina Jokitalo: Prelude

Tina JokitaloPrelude 5.1.-28.1.2019 Avajaiset 4.1.2019 klo 17-19 Taiteilijatapaamiset 13, 20 ja 27.1 klo 14.30 Scroll down for English | Skrolla ner för svenska Tina Jokitalon Prelude -näyttelyn tematiikka käsittelee ekologista tietosuutta. Näyttelyn veistokselliset teokset viittaavat ilmaston lämpenemiseen ja ympäristönmuutokseen. Prelude tarkoittaa toimintaa tai tapahtumaa, jonka tehtävänä on toimia esittelynä tärkeämpää varten, kuten positiivista toimintaa muutoksen […]

JOULUKUU: Vesa Aaltonen

Vesa Aaltonen Mielikuvia 1.12.-29.12.2018 Avajaiset 30.11.2018 klo 17-19 Taiteilijatapaaminen 19.12.2018 klo 16.30 ”Näyttelyni lähtökohtana on suomalainen maisema. Aiheeni liikkuvat todellisen ja kuvitellun välimaastossa etsien paikan toista todellisuutta. Käsittelen aihetta spontaanien kokeilujen kautta intuitioon luottaen, ja teokseni saavat usein impressionistisiakin piirteitä. Olen pyrkinyt etääntymään valokuvan liiasta realistisuudesta lähemmäs maiseman olemusta. Pikkutarkan dokumentoinnin sijaan käytän kameraa siveltimenä, […]

MARRASKUU: Anni Hanén

Anni Hanén Jälki 3.11.-26.11.2018 Avajaiset 2.11.2018 klo 17-19 Syanotypia työpaja 25.11.2018 klo 13-15 Anni Hanén tutkii Jälki-sarjassaan erilaisia muistijälkiä, jotka kuvaavat tunteita, paikkoja tai ihmisiä. Prosessi on alkanut arjen pienistä asioista, jotka ovat vetäneet hänen huomionsa, asioista joita hän on kuullut, nähtynyt tai lukenut. Teokset ovat runonkaltaisia, jotka Hanén on tehnyt henkilökohtaisesta näkökulmasta ymmärtääkseen elämää […]

MARRASKUU: Erkki Raskinen

Erkki Raskinen Eihän sitä koskaan tiedä 3.-26.11.2018 Avajaiset 2.11.2018 klo 17-19 Taiteilijatapaaminen 18.11. klo 14-15 Raskinen on koonnut näyttelyynsä yllättäviä tilanteita pitkältä lehtikuvaajan uraltaan. Ensimmäiset kuvat ovat 60-luvulta. Usein tilanne on tullut eteen salamannopeasti ja joskus sitä on odotettu tuntikausia räntäsateessa, tuulessa, paahtavassa helteessä. Parhaita ovat ne hetket, kun hän tietää vanginneensa kuvaan sen ”jonkin”. Yksi […]

Harri Kemppainen: Mitä minusta jää?

Näyttelyssä pohdin millaisen jäljen jätän jälkeeni. Rakennan teoksiani kerroksellisiksi ja monitulkintaisiksi; ei maailmakaan ole yksinkertainen eikä yksi totuus selitä asioita. Yksi tavoite on jäljen jättäminen. Se voi olla ajatuksen herättäminen tai mahdollisuuksien oven avaaminen. Ja onhan teos itsessäänkin jälki, kun se jää elämään tuleville sukupolville.

Näyttely tarkastelee jäljen jättämistä muillakin tasoilla. Poikani kuljettaa mukanaan joitain asioita minusta. Hänen lapsuudessaan vaikutukseni on ollut voimakkaampi, kun itsenäistymisen myötä hän on tehnyt omat päätöksensä. Geeniperimä jatkuu eikä pelkästään minun poikani kautta vaan myös sukulaisissani ja heidän lapsissaan.

Petri Juntunen: At the Heart of it All

At the Heart of it All tutkii kuolevaisuuttaan pohtivaa yksilöä; miten tarkastella olemassaoloaan, kun samanaikaisesti näkee alun ja vaistoaa väistämättömän lopun. Tätä elämisen halun ja kuoleman vääjäämättömyyden välistä konfliktia pyritään hallitsemaan tukeutumalla esimerkiksi kulttuurisiin rakenteisiin ja järjestelmiin, pyritään rakentamaan elämälle merkitystä ja arvoa. Tietoisuus tästä olemisen mielettömyydestä muovautuu sosiaalisiksi järjestelmiksi ja eskatologisiksi fantasioiksi. Laajemmassa mittakaavassa yhteisöt rakentavat symboleita: lakeja, traditioita ja uskomusjärjestelmiä, joilla pyritään selittämään elämän merkitystä ja tarkoitusta.

Karoliina Paatos: Cowboy Girls

Valokuvataiteilija Karoliina Paatos asuu Rovaniemellä ja työskentelee sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Cowboy Girls -näyttelyn valokuvat, videoteos, grafiikat, kirjat sekä muu esineistö ovat viimeisen kahdeksan vuoden työn tulosta Nevadasta, missä Paatos on seurannut kahden tytön kasvua syrjäisellä karjatilalla.

Nyt murrosikäiset tytöt tekevät karjatilan töitä, hoitavat eläimiä, ratsastavat sekä lassoavat, käyvät kotikoulua äitinsä johdolla ja keksivät vapaahetkinä villejä leikkejä vuorten ympäröimässä jokilaaksossa. Viikonloppuisin tytöt kisaavat juniorirodeoissa. Heidän elämänsä on hyvin konkreettisesti kiinni ympäröivässä maassa. Siteet perinteen jatkumoon ovat tiukassa, mutta vain aika näyttää, miten tälle elämäntavalle käy.

Janne Riikonen: When everything comes together but nothing makes sense

When everything comes together but nothing makes sense on Ruotsin graffitikulttuuria käsittelevä visuaalinen tutkielma.

Graffiti rantautui Ruotsiin 80-luvun puolivälissä. Siitä lähtien tuhannet graffitimaalarit ovat omistaneet elämänsä poikkeukselliselle taiteen muodolle. Maalaustensa ansiosta he saavat kunnioitusta oman pienen yhteisönsä sisällä samalla kun heitä yleisesti pidetään yhteiskunnan riesana.

Natalia Kopkina ja Taru Samola: Kaikki jää ihmiselle

Natalia Kopkinan ja Taru Samolan yhteisnäyttely Kaikki jää ihmiselle käsittelee ihmisyyttä lapsuuden maisemien kautta – menneiden ja nykyisten. Vuonna 1961 kirjoittamassaan omaelämänkerrassa Carl Jung ehdottaa: ”Sekä meidän sielumme, että ruumiimme koostuvat aineksista, jotka kaikki ovat olleet olemassa jo meidän esivanhempiemme pitkässä ketjussa. Se mikä yksilön sielussa on uutta, on tulosta ikivanhojen ainesten loputtoman erilaisista yhdistelmistä”. Taiteilijoita yhdistää myös hidas ja maanläheinen työskentely sekä kuvien vedostus analogisesti pimiössä. Näyttely koostuu Kopkinan teoksista sarjasta Motherland ja Samolan teoksista sarjoista Sateen jälkeen ja Sininen uni.

Jana Machackova-Oey: Shanghai Me

Muut kiinalaiset pitävät shanghailaisia koppavina. Oikeutetusti – Shanghailaiset ovat rohkeasti ylpeitä kaupungistaan. Heillä on siihen syytäkin. Shanghai on Kiinan huiman kehityksen keihäänkärki. Siinä missä Peking on maan poliittinen pääkaupunki, Shanghai on Kiinan talouden kiistaton keskiö. Suhde on suurin piirtein sama kuin New Yorkin ja Washington DC:n välillä.

Timo Wright: Solace

Solace -näyttely koostuu kahdesta surun ja luopumisen tärkeyttä käsittelevästä videoteoksesta.

Solace (suom. lohdutus) on kokeellinen dokumenttielokuva, jossa seuraamme pariakymmentä ihmistä itkemässä studiossa. Syitä heidän itkuunsa ei kerrota. Teosta kannattelee sitä varten sävelletty musiikki.

Aapo Huhta: Block

Aapo HuhtaBlock 5.1.-28.1.2019Avajaiset 4.1.2019 klo 17-19Taiteilijatapaaminen 5.1.2019 klo 12.30 Scroll down for English Block on valokuvaessee nykyajan metropolista ja ihmisen paikasta siellä. Kuvakokonaisuus luo ensisilmäyksellä dystooppisen kaupunkinäyn, jossa raha haisee, ihmiset etsivät onnea, toisiaan ja tarkoitusta elämälleen. Teos liikkuu dokumentaarisen kerronnan ja rakennetun kuvan rajapinnalla. Kuvissa toistuu äärimmilleen viety pelkistys; pääosassa on betoniviidakko, ja ihmiset […]

Tina Jokitalo: Prelude

Tina JokitaloPrelude 5.1.-28.1.2019 Avajaiset 4.1.2019 klo 17-19 Taiteilijatapaamiset 13, 20 ja 27.1 klo 14.30 Scroll down for English | Skrolla ner för svenska Tina Jokitalon Prelude -näyttelyn tematiikka käsittelee ekologista tietosuutta. Näyttelyn veistokselliset teokset viittaavat ilmaston lämpenemiseen ja ympäristönmuutokseen. Prelude tarkoittaa toimintaa tai tapahtumaa, jonka tehtävänä on toimia esittelynä tärkeämpää varten, kuten positiivista toimintaa muutoksen […]

JOULUKUU: Vesa Aaltonen

Vesa Aaltonen Mielikuvia 1.12.-29.12.2018 Avajaiset 30.11.2018 klo 17-19 Taiteilijatapaaminen 19.12.2018 klo 16.30 ”Näyttelyni lähtökohtana on suomalainen maisema. Aiheeni liikkuvat todellisen ja kuvitellun välimaastossa etsien paikan toista todellisuutta. Käsittelen aihetta spontaanien kokeilujen kautta intuitioon luottaen, ja teokseni saavat usein impressionistisiakin piirteitä. Olen pyrkinyt etääntymään valokuvan liiasta realistisuudesta lähemmäs maiseman olemusta. Pikkutarkan dokumentoinnin sijaan käytän kameraa siveltimenä, […]

MARRASKUU: Anni Hanén

Anni Hanén Jälki 3.11.-26.11.2018 Avajaiset 2.11.2018 klo 17-19 Syanotypia työpaja 25.11.2018 klo 13-15 Anni Hanén tutkii Jälki-sarjassaan erilaisia muistijälkiä, jotka kuvaavat tunteita, paikkoja tai ihmisiä. Prosessi on alkanut arjen pienistä asioista, jotka ovat vetäneet hänen huomionsa, asioista joita hän on kuullut, nähtynyt tai lukenut. Teokset ovat runonkaltaisia, jotka Hanén on tehnyt henkilökohtaisesta näkökulmasta ymmärtääkseen elämää […]

MARRASKUU: Erkki Raskinen

Erkki Raskinen Eihän sitä koskaan tiedä 3.-26.11.2018 Avajaiset 2.11.2018 klo 17-19 Taiteilijatapaaminen 18.11. klo 14-15 Raskinen on koonnut näyttelyynsä yllättäviä tilanteita pitkältä lehtikuvaajan uraltaan. Ensimmäiset kuvat ovat 60-luvulta. Usein tilanne on tullut eteen salamannopeasti ja joskus sitä on odotettu tuntikausia räntäsateessa, tuulessa, paahtavassa helteessä. Parhaita ovat ne hetket, kun hän tietää vanginneensa kuvaan sen ”jonkin”. Yksi […]